Tänään tv:ssä: niin ainutlaatuinen elämys, että se meni jo

Enää 3 tuntia elokuvaan

Vain Herolla.

Alkuperäinen ohjaaja jätti Matkan maan keskipisteeseen, koska siitä oli tulossa "kuin huvipuistoajelu" - hyvästi. Matkaa aiottiin markkinoida "kuin huvipuistoajelua" - kaunista -, mutta 3D-teatterien yleistymistahti oli ollut arvaus, joten rahaa piti nyhtää puusilmiltäkin. Saat puhua biisistä näkemättä Kirkaa, mutta et huvipuistoajelusta ajamatta sillä. 3D tuli meille vasta Matkan jälkeen, mutta syyllistyn ajatusrikokseen, jotta saan jälleen haistattaa pitkät arkkivihollisilleni: Avatarin kritisoiminen ennen 3D-version kokemista on tyhmää kuin PlayStation VR:n resoluutiolle naureskelu ja Helinä-keijun näyttelijän tatuoinneille nyrpistely, ennen kuin olet katsonut koko puolen tunnin videon suositelluissa asennoissa. Katkeruus ei hellitä, kun sekä taiteilijat että katsojat ovat ymmärtäneet 3D:n väärin.

Jos voisin palata menneisyyteen, antaisin Jackass 3D:lle ja A Very Harold & Kumar 3D Christmasille viisi tähteä, koska ne uudistivat alaa, eikä haastajia näy. Jos ajattelen asiaa, en ole järin innostunut yhdestäkään leffakoomikosta, joiden oletin ryhtyvän moniulotteisiksi, mutta jotka ovat jatkaneet isovaarin tekniikalla viimeiset 10 vuotta. Jokainen tahtoo Jim Carreyn tulevan naamalleen, mutta hyvä on: hän on lomaillut, joten hänen tulevat pahviprojektinsa ovat kiehtovaa uusvanhaa.

"Vaihtoehtoinen 3D" voi toimia. Mission: Impossible - Falloutin väärennetty 3D-versio vakuutti terävyydellä ja syvyydellä, mutta ajelu se ei ole. Rumasta, typerästä telkkaristasi tänään tuleva Matka on "vaihtoehtoinen 2D-versio", joka käytännössä alensi 3D-versionkin vaihtoehdoksi ja määritteli tulevaisuuden: jos harvat aidot ajelut olisi julkaistu röyhkeästi vain 3D-teatterissa ja säälistä 3D-Blu-raylla, ne olisivat selkeämmin oma genrensä, jolla on syy kehittyä ja niin helposti elämä saattaisi olla elämisen arvoista. VR on potentiaalisesti hienompaa, mutta kuka uskoo, että useampi ostaa possujunan kuin piletin possujunaan?