Tänään tv:ssä: James Bondin mielenterveys rakoilee

Enää 5 tuntia elokuvaan

Vain Nelosella.

Sean Conneryn korvaaminen George Lazenbyllä aiottiin alunperin perustella siten, että James Bond turvautuu plastiikkakirurgiaan säilyttääkseen anonymiteetin. Tarpeettomasta yliajattelusta päädyttiin aikakaudelle tyypilliseen aliajatteluun: erinäköinen Bond esittäytyy skitsofrenisella vitsillä, jonka mukaan "näin ei käynyt sille toiselle hepulle".

Bond ei myöskään reagoi loogisesti edellisessä leffassa tapaamaansa Blofeldiin, mikä johtuu siitä, että elokuva on tavallista uskollisempi romaanille ja romaanissa kyseessä on ensitapaaminen. Ei sitäkään kommentoida tarvitse, että rujosti arpeutuneesta nössykästä on tullut virnistelevä karpaasi ja sileä muna, mutta Bond kommentoi muuttuneita korvalehtiä juonen vaatimuksesta ja vaikuttaa britti-imperiumin pahimmalta puusilmältä.

Rajutkin vaihdokset tyylissä menevät läpi, kun tarinat ovat itsenäisiä, mutta tietenkin juuri tässä osassa tapahtuu sarjan ainoa merkittävä juonenkäänne: Bondin vaimon murha. Bond itkee... Nyt tästä tuli henkilökohtaista! Äkkiä seuraava leffa pyörimään. Bond on toipunut äijäileväksi skotiksi, mutta hän sentään kantaa kaunaa? Lähinnä teoriassa. Blofeld katoaa sarjasta oikeussotkujen vuoksi, mutta myöhemmin kuusikymppinen setä-Bond käy vaimonsa haudalla ja heittää anonyymin kuulapään vitsikkäästi tehtaan piippuun. Hahmonkehitystä.