Tänään tv:ssä: Stallonen, Schwarzeneggerin ja Willisin tumputuspiiri

Enää 5 tuntia elokuvaan

Vain Nelosella.

Ei siitä ikuisuutta ole, kun sarkastinen uutisotsikko "Tältä näyttää Arnold Schwarzenegger" nousi kuukauden suosituimmaksi. Oli loogista pitää herroja esillä. Uutisten määrän vuoksi olen yhä katkera The Expendablesille, jolla oli yksi tehtävä: ota kaikki he-manit ja ole uusi Likainen tusina tai 7 rohkeata miestä. Älä pistä pappoja itkemään elämäänsä muotiparrassa ja säästä jokaisen henkeä koko trilogiassa, kun jo otsikko lupaa, että elämä on halpaa traagisen elämyksellisellä tavalla.

Tumputuspiiri kirkossa on herrojen ensimmäinen yhteinen kohtaus historiassa. Sellainen syöpyy päähän. Olen yhä varma, että kun he heittivät pikaiset vitsinsä, salissa nauroivat normaalit ihmiset, eikä Mitäs me spartalaisten näytöstä hallinnut vajakki, mutta toinen muisto seuraa toista automaattisesti jo.

Meillä on vääristynyt suhde kuolemaan. Osa ukoista luulee – tai DVD-miesten tapauksessa tietää -, ettei hölmöjä faneja pidä hämätä kuolemalla, vaikka iäkkään toimintatähden siunaus on se, että jokainen päivä on hyvä kuolla. Legenda sinetöiköön tarunsa, ennen kuin näyttelijä kuolee oikeasti, tai nuoriso puukottaa hänet huvikseen, tai hän pieraisee itsensä ilmaan kuviteltuaan osallistuvansa toimintaan (v***n Star Wars). Aina kun asia tulee puheeksi, fantasioin konekiväärin halkaisevan Stallonen, joka paksusuolta ja alahuulen vasenta laitaa perässä raahaten onnistuu painamaan sitä nappia, jolla hirveä pum pelastaa kaverit. Ihanteellisesti hahmo olisi Rambo, jonka armottoman paluun (2007) ja The Expendablesin (2010) välinen kontrasti on noloa.