V2.fi testasi: Razer Diamondback

Testattavanani on ollut vuosien varrella monituisia Razerin hiiriä ja alkuaikoina niitä kaikkia vaivasi se, että testiaikaan ne toimivat kyllä moitteettomasti, mutta jo parin kuukauden intensiivikäytön jälkeen alkoi löytyä kaikenlaista pikkuvikaa. Tänä vuonna firma on tuntunut viimein pääsevän tuosta ongelmasta eroon ja Razer Diamondback -hiiri jatkaa samalla linjalla.


Linjakas on myös itse hiiri, sillä ensimmäisenä huomio kiinnittyy sen matalan tyylikkääseen kaarimuotoon ja pitkiin painikkeisiin. Hiiren pintamateriaali tuntuu omiin sormiini myös mukavammalta kuin esimerkiksi Deathadderissa - hieman kitkaisemmalta. Hiirtä kiertää ohut Chroma-ledien viiva ja kaikesta huokuu, että designer on tiennyt, mitä on ollut tekemässä.

Ensin olin huolissani, että omaan kaivurikouraani hiiri olisi ollut hieman liiankin matala, mutta hyvin nopeasti käden asentoon tottui. Kämmen lepää mukavasti pöytää vasten hiiren takana.


Sisusten teknologia vastaa myös ulkoasun laatua: 16 000 DPI:n lasersensori, 1 ms vasteaika, seitsemän ohjelmoitavaa painiketta ja herkkyydensäätö lennossa ovat ominaisuuksia, joiden pitäisi kelvata vähän vaativammallekin pelaajalle. Omaan tuntumaani hiiri on myös juuri oikean painoinen, ei liian kevyt, eikä liian raskas. Virallinen lukema on 89 grammaa.


Razer Synapse -ohjelmisto, jota on monissa aikaisemmissa Razer-arvioissa jo käsitelty, hoitaa sekin jälleen hommansa kunnialla ja kätevästi, oli kyse sitten värivalojen tai painikkeiden säätämisestä. Kauniista Diamondbackista tuli nopeasti uusi suosikkini Razer-hiirten kavalkaadissa ja sadan euron hintaluokassa se tarjoaa myös mukavan hinta/laatu-suhteen. Mikäli on tottunut paksumpiin ja lyhyempiin hiiriin, kannattaa ennen ostoa käydä kaupassa laskemassa oma koura (oli se sitten vasen tai oikea) Diamondbackin päälle.

Hintaluokka: 90-100 euroa
Lisätietoa: Razer