V2.fi ennakoi: Golfie (PC)

Olen aina pitänyt minigolf-peleistä ja Triheart Studion Golfie on tavallaan minigolf-peli. Se on myös pulmanratkontaa, rogueliteä ja … keräilykortti-deckbuilder. Vaikuttaako vähän siltä, että pelijamitapahtumassa on heitetty genrejä pussiin ja sitten nostettu niistä neljä?

Golfieen pari viikkoa tutustuttuani täytyy myöntää, että se perustason kolopallokoukku pääsi syntymään, mutta koska kyseessä on vielä Early Access -versio, paljon hiottavaakin löytyy. Pelimekaniikka lähtee siis liikkeelle minigolfista, roguelitemäisyys tarkoittaa, että käytettävissä olevat lyöntikortit sekä kenttien palikat ja niiden pelaamisjärjestys tulevat osittain satunnaisesti. Toki kentät itsekin poikkeavat niistä huopapäällysteisistä lastulevyvirityksistä, joita hotellien takapihoilla näkee: Radat leijuvat taivaalla tai kelluvat keskellä aavaa merta, elleivät ole ahtaita linnan käytäviä, ja esteinä on esimerkiksi palmupuita, laavaa, siltoja, heiluvia teriä, aitoja sekä lumpeenlehtiä.

Ennen kuin hiirtä kiskotaan kännykkäpelihenkisesti taaksepäin lyönnin voiman ja suunnan määrittämiseksi, pitää valita käytettävät kortit, jotka eivät olekaan pelkästään mitään kikkakolmos-superlyöntejä, vaan lähtevät aivan perusteista: Ilman “Power Shotia” ei pallo liikahda juuri minnekään ja jos este täytyy ylittää, pitää käyttää “Lob Shot” tai kaksi. Välillä lyönnin voima on todella vaikea arvioida, jos korttina onkin vaikka “Hyperspeed”. Kentistä löytyy myös kristalleja, joista voi löytyä erikoisempia kortteja; niillä voi vaikka teleportata tai rakentaa seinän, jonka kautta pallon voi kimmottaa lähemmäksi kohdettaan.

Erilaisia pakanrakennuskorttejakin on olemassa, vaikka “vaihda yksi kortti” tai “hylkää yksi, nosta kaksi”. Matkan varrella voi myös ansaita ja kerätä kolikoita, mutta viikon pelitauon jälkeen lakkasi kiinnostamasta, mitä niillä oikein voi tehdä. Mikäli käyttää kaikki kenttään määritellyt lyönnit, lähtee elopalkista energiaa - samoin jokaisesta miinuksen puolelle menevästä. Kun palkki on tyhjä, peli päättyy.


Pelin grafiikat ovat perustason “polygoneissa on säästelty” -kamaa ja ajaisivat sinänsä asiansa, mutta piiloon jäävät kulmat yhdistettynä korttisidonnaisiin fysiikoihin johtavat toisinaan ei-toivottuihin lopputuloksiin. Hauskana yksityiskohtana pidin sitä, että pelin “kortit” ovat jonkun keksityn 90-luvun käsipelikonsolin pelimoduuleja. Musiikkipuolella laatu on ehkä inasen parempaa, vaikka osittain ehkä vähän outojakin tyylivalintoja on tehty. Taustalla pyörivät sävelteokset tuovat mieleen geneeriset 90-luvun pelit tai aamujen piirretyt.

Käyttöliittymässä on pari pientä ärsyttävyyttä. Kentän selvitettyään sitä aina odotti, että peli siirtyisi seuraavaan, mutta koska reitin voi itse valita, pitää väliruudussa aina muistaa klikkailla. Toiseksi, pikanäppäimiä näppäimistöltä kyllä löytyy jonkin verran, mutta hiiren kanssa olisin halunnut keskittyä pelkästään tähtäilyyn, enkä välillä korttien valitsemiseen - niillekin olisi kiva olla ollut pikavalinnat. Ainakaan en moisia löytänyt.

Kameran kanssa saa välillä myös tapella, joskus lyönnin suunta (varsinkin sisätiloissa) on lähestulkoon mahdotonta saada tiirattua tarkalleen. Olisin toivonut myös, että roguelitemäisyys olisi tuottanut satunnaisesti huomattavasti monimuotoisempia (ja hauskempia) ratoja ja koko ajatus pakanrakennuksen ymppäämisestä minigolfiin … No, onhan se hieman omaperäistä ja tuo mukaan asteen lisää pulmapelimäisyyttä, mutta ehkä mieluummin otan golfpelini ilman tätä trendiominaisuutta.

Radalta toiseen etenevän yksinpelin lisäksi mukana on Free Play -tila, päivittäisiä haasteita sekä joskus tulevaisuudessa saapuva moninpelitila. Golfie on melkoinen sekamelska ideoita ja peligenrejä, mutta periaatteessa sen ydin kyllä toimii, vaikka pieniä ärsyttävyyksiä löytyy sieltä ja täältä. Ehkä tätä voisi valmiina kokeilla uudelleen, varsinkin jos kenttien muodostumiseen keksitään jotain lisätaikuutta.