V2.fi ennakoi: Project Cars 3

Olen sitä autopelien kuluttajakuntaa, joka valitsee mieluummin OutRunin kuin Gran Turismon ja Forza Horizonin ennen Motorsportia. Siksi Assetto Corsan ja Project Carsin kaltaiset alustan jäykkyyden säätöön ja rata-aikojen viilailuun keskittyvät ratinpyörittely-simulaatiot eivät ole pientä kokeilua enempää kiehtoneet, eikä rattiohjaimen hankkiminenkaan ole kiinnostanut. Project Cars 3:n lehdistötiedote lupasi, että sarjan kolmososan pitäisi maistua meikäläisen tyylisille ajelijoillekin, joten ei muuta kuin testaamaan.

Ja toden totta, peli käyntiin, ohjain kouraan, vaikeusasetukset ja avut sopivan kasuaaleiksi, radalle ja… ja minähän pidän tästä. Näinä autopelien runsaudensarven aikoina on vaikea enää muistella, että mikä ominaisuus on missäkin pelissä ollut ensimmäisenä ja kuka on lainannut mistäkin, mutta aika selvää on, että Slightly Mad Studios on käynyt ainakin Turn10:n ikkunasta kurkkimassa. Forza-hengessä drum’n’bass pläikymään ja kohti seuraavaa täydellisesti vedetyn mutkan bonuspistekertymää siis - siten ne kokemustasot kertyvät!


Ennakossa sai testata useimpia pelin yksinpelintiloja, eikä minua yhtään haitannut, että uratilassa pääsi heti alkuvaiheessa valkkaamaan samanmuotoisen Honda Civicin, joka omasta pihastakin löytyy (oma ei tosin ole “aivan” yhtä tehokas). Hieman pelattuani ihmettelin, että miksen päässyt enää kaduille kaahaamaan, kunnes tajusin, että olin viritellyt Hondan aivan liian timmiksi niihin kilpasarjoihin, joihin minulla oli pääsy.

Kilpakumppaneiden kulkupeleihin törmäämistä ei tarvitse ainakaan yksinpelissä ja helpommilla asetuksilla paljon varoa, sillä enintään lopputuloksena jompikumpi pyörähtää hetkeksi sivuttain. Tottakai jokainen sekunti on tärkeä… Muutaman tunnin ajelun jälkeen huomasin tosin, että olin säätänyt ajoavut hieman liiankin helpoiksi, joten karistin mielikuvat siitä, että olisin oikeasti niin hyvä kuski kuin vaikutti ja säädin asetuksia inasen haastavammiksi. Vastustajien tekoälyn saa myös helposti säädettyä epäreiluksi höyryjunaksi.

Erityisesti Slightly Mad Studios kertoo panostaneensa padiohjauksen parantamiseen, eikä se huonolta tuntunutkaan. Pikaisella vertailulla vaihdellessa Forza Horizon 4:n ja Project Cars 3:n välillä Forza vei tuntumaltaan vielä voiton, mutta se saattaa olla osittain tottumiskysymys. Aiempia osia pelanneet voivat kertoa, että niissä padiohjaus ei tuntunut ollenkaan hyvältä.

Project Cars 2:een verrattuna mukana on vähemmän ratoja, mutta enemmän lisensoituja autoja (211). Jokunen enemmän on myös pelitiloja, joista uusia ovat aloittelijoille tarkoitettu FTUE (First Time User Experience), Breakout, Rivals sekä päivittäiset haasteet. Rivalsissa ajetaan muiden pelaajien kierrosaikoja vastaan ja Breakoutissa hullutellaan ajelemalla styroksiesteiden läpi pisteitä keräten.

PC3 on myös ihan nätti katsella ja kuunnella, vaikka petrattavaakin löytyy. Forzaa tässä on selvästi lähdetty haastamaan ja tämän pienen ennakkomaistelun perusteella sen lähiseudulle päästään jo huristelemaan. Tietynlainen jäykkyys, muilta kopioitujen ideoiden hieman heikompi toteutus ja omalla tontilla pysyttely kuitenkin maistuu siellä täällä, eikä ihan samaan hurmokseen päästä kuin F-sarjalaisissa parhaimmillaan. Tällä hetkellä uutuudenviehätys kuitenkin vie voiton ja useimmiten nappaan Project Cars 3:n “vielä yhden kisan” testiin, kun mieli vetää hurjastelemaan. Ainakin siitä on nyt veistetty simulaatio, joka ottaa huomioon myös meidät sunnuntaiajelijat.

Testattu versio: PC (Steam)
Kone: AMD Ryzen 7 3700X, Radeon RX 5700 XT, 32 Gt