Psykologit tyrmistyivät WHO:n aikomuksesta lisätä pelaaminen sairaudeksi: ''Kuin suklaa tai seksi''

Pelaaminen voi vastaisuudessa olla myös sairaus – ainakin mikäli Maailman terveysjärjestön (WHO) suunnitelmia on uskominen. Järjestö on kaavaillut peliongelmaisuuteen liittyviä merkintöjä ensi vuoden listalle, kertoo Kotaku.

Pelialan kulmakarvoja on nostattanut kohta 6D11, jota myös ”pelihäiriöksi” kutsutaan. Vaivaa kuvataan ”addiktiiviseksi käyttäytymiseksi”, jossa ”ihminen menettää otteen pelaamisestaan”. Murhe on aina vain pahempi, mikäli pelit ovat syrjäyttäneet perustarpeet, muut kiinnostukset sekä päivittäiset puuhat. Kriittisimmillään tilanne on kuvauksen mukaan silloin, kun ”pelaaminen jatkuu tai alkaa siitäkin huolimatta, että sillä on kielteisiä seuraamuksia”.

Kyseessä on vasta vedos WHO:n listasta, mutta asia on herättänyt keskustelua jo valmiiksi. Peleihin keskittynyt psykologi Chris Ferguson esimerkiksi nostaa esille kysymyksen siitä, mihin pelejä pitäisi verrata.

”On olemassa monia myyttejä esimerkiksi siitä, että pelit lisäävät dopamiinia ja aivojen toimintaa päihdyttävien aineiden tavoin. Väitteissä on hiukan totuutta, mutta todellisuudessa vaikutus näkyy ainoastaan nautinnollisessa mielessä. Pelit vaikuttavat niihin samalla tavalla kuin suklaa, seksi, hyvän arvosanan saaminen ja niin edelleen. Ei samalla tavalla kuin heroiini tai kokaiini.”

Oxfordin yliopistossa työskentelevä psykologi Andrew Przybylski puolestaan pelkää ehdotuksen leimaavan pelaajia. Przybylski kuvailee suurinta osaa alan tutkimuksista heikkolaatuisiksi.

”Pelaamisen lisääminen sairaslistalle voi leimata miljoonia pelaajia ja saattaa jakaa rajattuja mielenterveysresursseja masennuksen ja innostuneisuuden kaltaisista taustatekijöistä.”

Molemmat asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että painopistettä pitäisi siirtää vähäisestä pelaamisesta jatkuvaan ”ylipelaamiseen”. Aiemmat tutkimukset antavat ymmärtää, että yleensä liikapelaaminen on seurausta masennuksesta tai huomion puutteesta. Pelaamista itsessään ei ole niinkään osoitettu omaksi sairaudekseen, vaan ainoastaan tunnettujen ilmiöiden kopioimiseen.

Keskustelu asian tiimoilta kuitenkin jatkunee tulevaisuudessa.