My Doom World - Doom-pelin painajaiset inspiroivat taiteilemaan kauhua, kuolemaa ja toivoa

Tamperelaisen Mältinrannan taidekeskuksen seinillä on roikkunut viime viikkoina hieman räjähtelevämpää taidetta. Kuvataiteilija Hannu Leimu näet ammensi kankaalle näkymiä ja mielikuvia id Softwaren legendaarisista Doom-räiskintäpeleistä.
Leimu innostui tietokonepeleistä 1990-luvun lopulla vaimonsa veljen pitkän suostuttelun jälkeen. Aiemmin ajanhukaksi koetut pelit räjähtivät silmille eikä ihme, ensimmäinen herran ikinä pelaama peli kun oli Doom II. Siitä se lähti.
"Pelin tietynlainen moraalittomuus tuntui aluksi vähän ahdistavalta, mutta leikkimieliseksi seikkailuksihan se pian muuttui. Maailmat, joita en ollut aiemmin kokenut, aukenivat silmieni eteen ja tunnelataus oli huima. Kuin unet olisivat nähtävissä valveilla."



Doom-sarjan vuosien ja vuosikymmenten mittaan aiheuttama tunnelataus purkautui Mältinrannan galleriassa esillä olleeseen My Doom World -näyttelyyn. Teokset eivät kuvaa Doom-pelien maailmaa, vaan pikemminkin tulkitsevat niiden luomia mielikuvia ja tuntemuksia. Pieni tyttö ampumassa raketinheittimellä hirviötä. Isä suojelemassa lastaan hyökkääviltä pedoilta. Lentävät pääkallot, kuolleiden luurangot, aseet ja punainen hehku. Verta, roiskeita, helvetin paloa, samoin kuin uskoa, toivoa ja rakkautta.
Doomin innoittamat teokset ovat kovin henkilökohtaisia. Perheenisä vastaan Helvetin demonit ja hirviöt. Mutta perhe pitää yhtä ja isi on vahvin kaikista.
Teosten tyyli ja asenne viehättävät. Doom-pelien ystäville ne huokuvat tuttuja teemoja ja värimaisemia, mutta henkilökohtainen näkökulma ja tulkinta tuovat teoksiin myös vahvaa uutuuden viehätystä. Etenkin näyttelyn suurin teos, But I'm Big Enough!!, herättää sekä ajatuksia että kunnioitusta. Se pohjautuu taiteilijan näkemään uneen, jossa hän yritti pelastaa ihmisiä Cyberdemonin kynsistä - mutta nämä eivät vain olleet tajuta omaa parastaan. Lopulta Leimu taisteli yksin petoa ja sen koiria vastaan Mars-planeetan kaltaisessa ympäristössä. Teoksessa Leimun oma tytär antaa samaiselle Cyberdemonille kyytiä raketinheittimellä. Tulkitkaa vapaasti mitä tämä voisi tarkoittaa.



Kiistely pelien asemasta taiteessa tai taiteena jatkunee maailmanloppuun saakka. Mutta joskus pelit voivat myös innoittaa upeaa taidetta, ja My Doom World -näyttelyn toivoisi herättävän huomiota niin taiteen kuin videopelienkin ystävien keskuudessa muös Suomen ulkopuolella. Onhan Doom demoneineen jo meidän kaikkien - tai ainakin pelaajien - yhteistä kulttuuriperintöä.
My Doom World -näyttely loppuu 25.7.

Kuvat: Tampereen taiteilijaseura, Jukka O. Kauppinen
Lisätietoja: http://tampereen-taiteilijaseura.fi/events/hannu-leimu/