Retrosunnuntaissa pompitaan Wizballin maisemissa

Korkea oppimiskynnys oli 8-bittisten kotitietokoneiden peleissä enemmän sääntö kuin poikkeus. Kun pelejä testasivat lähinnä tekijät itse, syntyi paljon julkaisuja, joihin oli hankalaa päästä sisään. Vasta alun vaikeuden selättämisen jälkeen saattoi saada selville, oliko pelistä oikeasti mihinkään. Moni peli osoittautuikin tässä vaiheessa samaa vanhaa kaavaa toistavaksi kyhäelmäksi, josta puuttui todellinen syvyys. Mutta aina löytyi poikkeuksia – sellaisia kuin Sensible Softwaren Wizball.


Lue juttu kokonaan!