Sunnuntaikolumni: Montako tähteä?

Eräs viihde- ja erityisesti pelimedian viime aikojen suuntauksia on ollut, että arvosteluissa luovutaan piste- ja tähtimääristä. Maineikas videoarvostelusarja Zero Punctuation onkin tässä suhteessa hauska sanaleikki: toisaalta Yahtzeen puheripulissa ei ole välimerkkejä, toisaalta jutuista puuttuu selvä pisteytys.

Tämän sijaan on monessa paikassa siirrytty jonkinlaiseen suosittelujärjestelmään. Tavoitteena on ollut korostaa sinällään oikeaa asiaa: jotta arvostelusta saa oikeanlaisen kuvan, se pitää lukea (tai kuunnella) kokonaan. Pisteiden poistamisen kannattajat ovat surreet lukijoita, jotka vilkaisevat pisteet arvostelun alusta (tai lopusta) ja rynnistävät sitten kommenttiosioon, lukematta arvostelijan näkemystä kuin pintapuolisesti.

Olen tämän suuntauksen kanssa yhtä aikaa täysin samaa ja täysin eri mieltä. Tuntuu turhauttavalta, kun lukijat eivät lue tekstiä kokonaisuutena, vaan tarttuvat ainoastaan pisteisiin. On täysin tunnettua, että jopa V2.fi:n muutaman arvostelijan kesken pisteskaalat ovat olleet varsin erilaiset. Samalla olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että pisteiden antaminen on arvostelijan velvollisuus siinä kuin varsinaisen tekstin kirjoittaminenkin.

Lue loput kolumnista!