Sunnuntaikolumni: World of Warcraftin onni
Reilut kolme vuotta sitten allekirjoittaneelle tuli vihdoin mitta täyteen. Seitsemän vuotta käytännössä koko ajan aktiivisena ollut WoW-tilini pääsi vihdoin lepoon, kun pelimotivaatio ihan hyvästä Cataclysm-lisäristä huolimatta kolahti kaivon pohjaan. Peli alkoi tuntua kriittisissä määrin vähemmän nautinnolliselta pelaamiselta, aivan kuin ikivanhan rutiinin jatkeelta. Lisäksi aikanaan aktiivisesti vaikeampia tyrmiä kolunneelta haastepelaajalta ei löytynyt ymmärrystä Blizzardin jatkuvaan pelin sisällön helpottamiseen niin yksin- kuin moninpelin osalta. Pandarian metsiä kävin kohtuullisen sisäänpääsymaksun johdosta parin illan verran kokeilemassa, mutta pelimekaniikat tuntuivat välittömästi niin tutuilta ja läpi kolutuilta, että visiitti jäi lyhyeksi. Suurin osa vanhoista pelikavereistakin oli kadonnut, joten vetoa ei vain ollut. Palasin muiden pelien ääreen.
Lue loput kolumnista!
Lue loput kolumnista!
Keskustelut (1 viestiä)
26.01.2015 klo 15.39 1
Kirjoita kommentti