Niin vain on kokonainen vuosi vierähtänyt, ja uusi FIFA ilmaantuu jälleen jalkapalloilusta kiinnostuneen kansan iloksi ja aikakaivoksi syksyä kuluttamaan. Kuten tavallista, on FIFA 12:ta rummutettu markkinoille muutaman erityisen suuren uudistuksen voimin. Runsaimmin EA on hehkuttanut niin sanottua Impact Engineä, jonka luvataan mallintavan taklaukset ja kontaktitilanteet aina reaaliaikaisesti aikaisemmista osista tutun valmiiden animaatioiden pyörittämisen sijaan.

Käytännössä Impact Engine lunastaa lupauksensa hyvin. Jalkapallon fyysisempi puoli toistuu ruudulla mukavasti, ja erilaisissa tilanteissa kaatuilevat pelaajat tuntuvat nyt päätyvän järjestään luonnollisille paikoilleen. Poikkeuksiakin toki on: muutaman pelisession aikana pelaajat tekivät julmia ilmalentoja sinänsä ihan mitättömien taklausten johdosta. Kaiken kaikkiaan Impact Engine on erittäin tervetullut lisä, sillä se tuo kontaktitilanteisiin roimasti kaivattua syvyyttä - tiukat haastepallot kuitenkin ovat hyvin keskeinen osa lajia.



Toinen oikeastaan Impact Engineäkin merkittävämpi uudistus on taktinen puolustaminen eli Tactical Defending. Asetuksissakin oletuksena päällä oleva Tactical Defending muuttaa FIFA 12:n pelikokemusta ratkaisevasti toisaalta vaikeampaan mutta myös huomattavasti realistisempaan suuntaan. Enää puolustus- ja karvauspelaaminen ei perustu runsaalle syöttönapilla tapahtuvalle prässäämiselle, vaan vastustajan pelaajien järjestelmällisemmälle hiillostamiselle.

Puolustuspelaaminen ja sen hallitseminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä: koska automaattisen suoraa kontaktia ei pysty Tactical Defending -asetuksella ottamaan enää millään napilla, liiallinen hosuminen ja oman pelaajan hukkaaminen kauas pelipaikalta kostautuu hyvin usein. FIFA 12:n puolustuspelaamisen kulmakivenä on vastustajan hyökkääjien hidastaminen ja virheisiin pakottaminen, mikä tuo oman tärkeän lisänsä pelikokemukseen. Parhaimmillaan puolustuspelaaminen on myös erittäin rattoisaa: nyt voi tuntea tehneensä jotakin muuta kuin painaneensa yhtä nappia. Laukausnappiin bindattu erillinen tönimis- ja repimistoiminto on myös mainio oivallus. Vanhemman puolustuspelimuodon, "Legacy Defendingin", voi toki halutessaan kytkeä asetuksista päälle, jos niin todella haluaa.

Pelattavuudeltaan FIFA 12 on ennen kaikkea sulava. Jo aivan pelillisissä perusasioissa on jotakin niin toimivaa, että sen pariin haluaa palata kerran jos tuhannenkin. Simppelistä maasyötöstä millintarkkaan puolenvaihtoon ja volleymaalista lisäajan jyskyttäviin viimeisiin minuutteihin kaikki tuntuu juuri niin oikealta kuin pitääkin. Säädettävyyden osalta FIFA 12 on riittävän taipuisa tarjoten jonkin verran liikkumatilaa simulaatio-arcade-akselilla. On kuitenkin syytä huomata, että kyse on ennen kaikkea puolittaisesta jalkapallosimulaattorista, joka ei pelaajan näin halutessa anna yhtään armoa tai tasoitusta. Pelistä voi rukata helpommin lähestyttävän laitoksen asetuksia ja vaikeusastetta säätämällä, mutta siltikin FIFA 12 painottuu runsaammin immersion kuin täyden aivottomuuden puolelle.





FIFAn pelimuotovalikoima ei ole muuttunut juurikaan sitten viime näkemän, ainoastaan syvyyttä on tullut lisää. FIFA 12:n moninpelikokemus rakentuu pitkälti EA Sports Football Clubin varaan. EAFC on sosiaalinen verkosto, johon liittyneet pelaajat keräävät kokemuspisteitä paitsi monin- myös yksinpeliä pelatessaan. Tietty määrä kokemuspisteitä oikeuttaa tiettyyn tasoon, mikä helpottaa jonkin verran samantasoisen peliseuran etsimistä.

Uutena moninpelimuotona debytoi Head to Head Seasons, jossa pelaajat keräävät liigapisteitä voitoista ja tasapeleistä. Kaikki pelaajat alottavat kymppidivarista, ja menestyksen myötä aukeavat portit yhä korkeammille sarjatasoille ja erilaisiin cupeihin. Väriä on mahdollista tunnustaa myös Support Your Clubin avulla: peliä ensi kertaa käynnistellessä saa valita oman suosikkijoukkueensa. Tämän jälkeen mieliseuransa pistetiliä pääsee kartuttamaan nettikarkeloissa, ja joukkuetaiston tilanne sekä siinä tapahtuvat muutokset esitetään taulukkona Football Clubin puolella.

Miellyttävänä lisänä EA tarjoaa jälleen haasteita, joissa pelaajan on toistettava jalkapallon lähihistorian tapahtumia esimerkiksi nousemalla Arsenalilla takaa-ajosta tasoihin Tottenhamia vastaan. Uusia haasteita tarjotaan yleensä päivän-parin viiveellä, ja yhden haasteen voi suorittaa aina kerrallaan päivitysvälin aikana.



Suurimmat muutokset on kuitenkin kohdistettu Career Modeen. Etenkin managerointipuolella on otettu askeleita oikeaan suuntaan, sillä nyt joukkueen moraalille on asetettu huomattavasti enemmän painoarvoa. Yksittäisillä pelaajilla, luonnollisesti etenkin joukkueen tähdillä, on tiettyjä asioita sanottavanaan, ja näihin pyyntöihin voi vastata haluamallaan tavalla. Joukkueen psyykkaaminen, pelaajien toiveiden kuunteleminen ja toisaalta myös PR-puolen toimivuus ovat kaikki avaimia hyvälle manageriuralle.

Managerimähinöihin on myös oivallettu sekoittaa mukaan junioriakatemiasysteemi, joka tuo pelille aivan oman mausteensa. Tähän asti nuorten toivojen metsästäminen on ollut pelisarjassa aikamoista hakuammuntaa, kun taas FIFA 12:ssa voi alkaa rakentaa omaa dynastiaansa ryysyistä haalimalla kasaan joukon lupaavia junnuja ja pestaamalla kyvykkäitä pelaaja-agentteja.





On juustoisten ylisanojen aika. FIFA 11 oli vuosi sitten laadukkainta virtuaalijalkapalloilua koskaan, ja FIFA 12 on sitä nyt. Sarjan uusin tulokas ei ota vähän NHL-mäisesti sen kummempia riskejä, mutteipä toisaalta tarvitsekaan. Tänä vuonna keskeisimmät uudistukset vievät kuitenkin itse pelikokemusta sen verran eteenpäin, että FIFA 12 on sarjan tärkeimpiä julkaisuja vuosiin. Tähän väliin olisi luontevaa huudella taas, että tästä ei virtuaalijalkapallo parane. FIFA 12 on kuitenkin erinomainen todiste siitä, että loistavasta voi pistää vielä piirun verran paremmaksi.