Laura Sippola & Tuki: Trenkipoika
Sibelius-Akatemiassa tohtorintutkintoa väkertävä Laura Sippola on aktiivinen muusikko. Vuonna 2004 julkaistu debyyttialbumi Sahara sekä sen jälkeen ilmestyneet Toinen ja Stadion ovat nostaneet Sippolan vahvasti esiin. Sippola on myös rustannut materiaalia muun muassa Johanna Kurkelalle, Rajattomalle ja Club for Fivelle.
Lauran neljäs pitkäsoitto Trenkipoika luottaa lähinnä lainamateriaaliin. Siionin virsien ja rekilaulujen keskelle asetellut Sippolan omat biisit Kaunis mieli ja Totuuden henki ovat platan parhaimmistoa. Erityisesti Kaunis mieli asettuu helposti Laura Sippola Top 5:een.
Hengellinen levy ei ole kaupallisesti tehokkain formaatti, mutta Sippolan ääni ja olemus vievät kokonaisuuden kauas perususkonnollisesta hoilauksesta ja paasaamisesta. Trenkipoika on pohjimmiltaan tarkka musiikillinen katsaus suomalaisen kevyen säveltaiteen historiaan.
Sippola piirtää vaivatta kartan ja kaavion härmäläisestä tavasta rakentaa kappaleita. Ikiaikainen surumielisyys ja nöyryys välittyvät suomalaisesta musiikista erittäin usein, oli kyse sitten virsistä, Laura Sippolan omista biiseistä tai vaikka Arttu Wiskarin tyyppisistä laskelmoiduista mollijollotuksista.
Kaikesta kuulee, että Laura Sippolan asenne on kohdallaan. Trenkipojalla ei hätäillä eikä tavoitella olemattomia, vaan musiikki soljuu omalla painollaan erittäin miellyttävästi. Suomalaisella nöyryydelläkin pääsee joskus hyvin pitkälle.
Lauran neljäs pitkäsoitto Trenkipoika luottaa lähinnä lainamateriaaliin. Siionin virsien ja rekilaulujen keskelle asetellut Sippolan omat biisit Kaunis mieli ja Totuuden henki ovat platan parhaimmistoa. Erityisesti Kaunis mieli asettuu helposti Laura Sippola Top 5:een.
Hengellinen levy ei ole kaupallisesti tehokkain formaatti, mutta Sippolan ääni ja olemus vievät kokonaisuuden kauas perususkonnollisesta hoilauksesta ja paasaamisesta. Trenkipoika on pohjimmiltaan tarkka musiikillinen katsaus suomalaisen kevyen säveltaiteen historiaan.
Sippola piirtää vaivatta kartan ja kaavion härmäläisestä tavasta rakentaa kappaleita. Ikiaikainen surumielisyys ja nöyryys välittyvät suomalaisesta musiikista erittäin usein, oli kyse sitten virsistä, Laura Sippolan omista biiseistä tai vaikka Arttu Wiskarin tyyppisistä laskelmoiduista mollijollotuksista.
Kaikesta kuulee, että Laura Sippolan asenne on kohdallaan. Trenkipojalla ei hätäillä eikä tavoitella olemattomia, vaan musiikki soljuu omalla painollaan erittäin miellyttävästi. Suomalaisella nöyryydelläkin pääsee joskus hyvin pitkälle.
Keskustelut (0 viestiä)
Kirjoita kommentti