Kuka maksaa nähdäkseen apinoita riehumassa kaduilla, kun samaa näkee ilmaiseksi uutisista? Toivottavasti monet, sillä toisin kuin uutiset, Apinoiden planeetan synty (Rise of the Planet of the Apes) ei kerro eläimistä, jotka ovat luopuneet ihmisyydestä, vaan eläimistä, jotka tavoittelevat sitä.

Tehostepaja Weta Digital tuo satumaisuutta vakavaan sci-fiin. Kun lasta valmistellaan maailmaan, jossa apinoidaan sivistysvaltion kaduilla, hänelle kerrotaan satuja puhtaasta pahuudesta. Hän ymmärtää olennaisen. Kelpo tapa kertoa asioista aikuiselle, on tehdä dokumentti. Mutta ymmärtääkö aikuinen vaikkapa sitä, mitä tunnet, kun menetät vapauden? Aikuiselle voidaan kertoa tositarina, jossa juutalainen joutuu keskitysleirille - mutta tarinaan samaistuu parhaiten juutalainen ja heikommin Israelin nykypolitiikkaa vastustava heebo. Satumaiset vertauskuvat ovat tasa-arvoisia.

Apinoiden planeetan synty kertoo apina Caesarista, josta tiede on tehnyt fiksun. Andy Serkis näyttelee häntä Oscarin arvoisesti fotorealistisen tietokoneanimaatiokuoren alla. Caesar on ihminen vankina apinan nahoissa teknisesti ja kuvainnollisesti. Eeppiset kylmät väreet pyyhkäisivät lävitseni muun muassa silloin, kun ymmärrystä ja herkkiä tunteita ilmeillä ja eleillä osoittanut mykkä elukka päätyi pieneen, ahdistavaan koppiin. Tavanomainen apinan tarina kerrottiin minulle ihmisen ja aikuisen ehdoilla. Henkilökohtaisesti pitäisin tarinasta myös, jos se kerrottaisiin Mikki Hiiri -meiningillä, mutta Wetan tehosteet, jukopliut niitä. Wetan töitä ovat myös Avatar ja District 9.

Frankenstein-tarina kehittyy majesteetilliseksi Mooses-tarinaksi. Trailereista selviää tarkalleen, mikä on kaava, muttei sitä, miten paljon tunnetta ja merkitystä napakasti rytmitetyllä käsikirjoituksella ja näkemyksellisellä ja itsevarmalla toteutuksella saadaan aikaan. Mukana ei ole vastaavaa yllätyskäännettä, kuin 60-luvun klassikossa, mutta itsensä vakavasti ottava tieteisdraama tekee vastaavan vaikutuksen useampaankin kertaan.

James Franco näyttelee tiedemiestä, joka on tarinan roisto Victor Frankensteinin tavoin. Tykkäämme hänestä, sillä hän harjoittaa eläinkokeita ja rikkoo sääntöjä parantaakseen Alzheimerin tautia sairastavan isänsä John Lithgowin. Franco adoptoi salaa Caesarin, joka on koe-eläimen jälkeläinen. Vuosien mittaan selviää, että aivosoluja korvaava lääke kiihdyttää apinoiden evoluutiota. Se on elokuvan taikaa ylväimmillään – ihanaa, perkele - kun Caesarin silmien taakse ilmestyy ymmärrystä ja hämmennystä. Hahmonkehitys on harvoin mitään tämän tapaistakaan edes mestariteoksissa, joissa pojasta varttuu mies. Caesar on kiva lemmikki, josta tulee hirviö, enkä puhu nyt julmista vaan traagisista hirviöistä.

Jos maailmalta palannut "nuori William Wallace" näyttää keski-ikäiseltä Mel Gibsonilta, tämä annetaan anteeksi. Apinoiden planeetan synty takkuaa samaan harmittomaan tyyliin muissa yhteyksissä. 20th Century Fox on ryhdistäytynyt. Muutama vuosi sitten kriitikot itkivät ja raapustivat avoimia kirjeitä firman turvenuijapomoille. Siltikin, jos tiedät, että Foxin leffat pyrkivät olemaan lyhyitä, tunnistat Foxin leffat. Avatar, X-Men: First Class ja Apinoiden planeetan synty voisivat kestää tunnin tai päivän pidempään. Varttikin lisää lihaa, ja Apinoiden planeetan synty pääsisi eroon foxmaisesta kiireestä, joka vaivaa vain alkupuolta. Kun Caesar varttuu, Franco ei raportoi tästä työpaikalleen, eikä hän ilmeisesti tee siellä mitään muutakaan. Tämä on aukko, muttei olennainen aukko, koska päähenkilö on Caesar eikä tiedemies. Elokuva toki olisi oivempi, jos se ei herättäisi turhia kysymyksiä.

Alkuperäinen Apinoiden planeetta toimii yhä, eikä vähiten kiehtovien kysymysten vuoksi. Arvasiko Charlton Heston oikein? Ihmiset räjäyttivät itsensä? Sitten apinat nousivat valtaan? Miten ne nousivat? Apinoiden planeetan synnyn vastaukset ovat sarjan tyydyttävämpiä. Silti tämä esiosa ei ole edeltäjiensä kanssa yhteensopiva, kuten ei ole X-Men: First Class, eikä moni muu esiosa Foxilta. Ajatellaan tätä uutena versiona. Apinoiden planeetta esitteli nurinkurisen tilanteen: apinat puhuvat ja ovat herroja. Apinoiden planeetan synty tietoisesti kääntää nurinkurisen tilanteen nurinkurin... Paljastuu, että näin tämän pitikin olla. 60-luvulla nähtiin fantastinen tieteispainajainen, mutta nyt, kun uhka on realistinen ja kärsijä fiktiivinen, tässäpä on jotakin yleispätevää ja liikuttavaa. Useimmat katsojat ovat Wetan uskottavien örkkien puolella - jopa District 9:n hyönteisten -, mikä vihjaa, että ihmiset ovat kauniita. Ihmiset ymmärtävät erilaisuutta, kun he vaivautuvat erilaisiin olentoihin tutustumaan.

Korjaus: erilaisiin viattomiin olentoihin. Ihmiset tapaavat ymmärtää viattomia kummajaisia, vaikka niillä olisi riitaa kunnon ihmisten kanssa.


Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa