Vain komitea kirjoittajia saa aikaan tarinan, joka ymmärtää mitä sen pitää olla, paitsi silloin, kun sen pitää olla sitä käytännössä.

Vihreä lyhty eli Green Lantern on galaksienvälisen kyttäjärjestön konstaapeli. Jäseneksi voi hakea jopa leijuva medusa, tai jopa itsetietoisuuden saavuttanut pieru, mikäli hän on oman galaksinsa kovin. Aseena lyhdyillä on vihreää energiaa sylkevä sormus, jolla voi tehdä mitä tahansa, mikäli käyttäjällä on tahtoa. Pelko on tahdonvoiman pahin vihollinen. On loogista ja runollista, että Vihreitä lyhtyjä vastustaa pelkoa syövä mönjäpilvi Parallax. Parallax syntyi, kun joku luuli voivansa hallita pelon voimaa... Kun Parallax palaa, universumin viisaimmat miehet tuumaavat, että jonkun pitäisi koettaa hallita pelon voimaa, jotta Parallax voidaan pysäyttää. Tämä kuulostaa yhtä hyvältä idealta, kuin tulipalon sytyttäminen yläkertaan, kun alakerrassa palaa jo. "Jos poltamme hapen, tuli ei voi levitä tänne".

Parallaxin surmaaman Vihreän lyhdyn seuraajaksi valitaan ihminen. Hal Jordan on hävittäjäpilotti, joka pelkää sitoutumista ja vastuuta. Lupaavaa kyllä, hän on valmis taistelemaan pelkoa vastaan. Hän oli nuorena paikalla, kun hänen isänsä kuoli lento-onnettomuudessa, joten jo ammatinvalinta kertoo jotakin. Hal on oman onnensa herra. Hänen vanha tuttunsa, nössö tiedemies Hector Hammond sen sijaan ei ole. Kun Hal saa sormuksen, Parallax ottaa haltuunsa Hectorin. Hohtava ritari ja sisäisesti ja ulkoisesti epämuodostunut telepaattifriikki päätyvät taistelemaan samasta naisesta ja maailman kohtalosta! Käytännössä homma menee siten, että Hal ja Hector sanovat kerran moi eräissä bileissä, ennen kuin he yhtäkkiä ovat supervoimaisia verivihollisia.

Kun kirjoittajat ovat pönttöpäitä, tai asioista eri mieltä, hahmoista tulee idiootteja. Elokuva alkaa tilanteesta, jossa Hal taistelee työnantajansa robottihävittäjiä vastaan. Pomo tahtoo todistaa, että robotit voittavat ihmisen, joten kaikki suuttuvat Halille toden teolla, kun hän onnistuu siinä, mitä häneltä pyydettiin. Tätä se on tasaisesti. Se on mojova juonenkäänne Sithin kostossa, että nörttien palvomat jedit paljastuvat salaliittoja kehitteleviksi tumpeloiksi. Vähemmän kiehtovaa on, että Vihreät lyhdyt ovat epäpäteviä pölvästejä alusta alkaen. Sarjakuvissa Hal Jordanista tulee Parallax. Tämä olisi ollut looginen loppuratkaisu leffallekin.

Monella tapaa Green Lantern vertautuu alkukesän Thoriin. Persoonallisia näyttelijöitä on kiinnitetty kiinnostaviin rooleihin. Lyhtyjen planeetta Oa on satumaisen värikäs miljöö, kuten on Thorin Asgard. Potentiaali menee hukkaan. Siinä missä Thor lässähti loppua kohden, Green Lantern on tasavahvaa tasapaksuutta. Thor on sydämeni valinta vain rennomman meiningin vuoksi. Green Lantern viljelee komiteassa viriteltyjä vitsejä, eikä sormuksesta saada paljoa irti. Kerran Hal luo jotakin näyttävää ja epäkäytännöllistä, kun hänellä ei ole aikaa analysoida vaaraa. Hassua, mutta mielestäni sormus olisi kannattanut antaa Stanley Ipkissille.

Ryan Reynolds on pääosassa. Tykkään hänestä, se hänestä. Mark Strongilla on auktoriteettia lyhtyjen esimiehenä Sinestrona. Lähinnä Sinestro koettaa pitää universumin kasassa. Peter Sarsgaard on kutkuttavan outo Hector. Hän näyttää elefanttimiehen parodiaversiolta päänsä paisuttua, mutta Sarsgaard ottaa lipevän ja traagisen roolin vakavasti. Hahmo on vastenmielinen, säälittävä, huvittava, viihdyttävä. Hahmojen väliset suhteet ovat sitä tasoa, että näyttelijöitä kenties kuvattiin eri studioissa sinisen kankaan edessä. Blake Lively on se nainen, jonka miehet tahtovat, eikä hän tee minkäänlaista vaikutusta, koska hänellä ei ole muuta omaa tekemistä, kuin ne sekunnit, joina hän todistaa olevansa itsenäinen, vahva, älykäs, oikea, hengittävä ja tarpeellinen nainen, jollainen sinustakin tytär voi tulla.

Tehosteet ovat tyylikkäitä. Ellet pidä hehkuvasta muovista, saatat olla eri mieltä. Mönjäpilvi ei ole mielenkiintoinen konna, mutta kertaluokkaa uhkaavampi näky Parallax on, kuin Galactus-pilvi Fantastic Four: Hopeasurffarissa, tai mikään yksityiskohta Thorissa. 3D-versio on kirkas ja terävä ja siitä löytyy syvyysvaikutelma, toisin kuin Thorista. Kuuntele mitä näyttelijät sanovat, mutta älä yritä miettiä miten lauseet sopivat toisiinsa, niin Green Lantern on varsin siedettävää ajanvietettä.


Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa