Väkinäinen Kung Fu Panda ei parantunut, kun suomenkielisen dubbauksen uhrina sen toistamiseen katsoin. Hyödyttömästä plösöstä tuli superninja sormia napsauttamalla sen sijaan, että se olisi nokkelasti perusteltu, miksi "pandatyyli" on ylivertainen tapa taistella verrattuna aitoihin tyyleihin "tiikeri" ja "rukoilijasirkka". Yhtä töksähtäen päättyi Chris Farleyn Nuija-ninja, se hauskempi versio tästä tarinasta. Jatko-osa ottaa taktisen askeleen taakse. Po-panda taitaa kung fun, mutta koska hänellä ei ole "sisäistä rauhaa", hän on yhä typerä ja kömpelö kompurakinttu. Spoileri: hän rauhoittuu, naps vain, kun se on kätevää.

Kung Fu Panda 2 on hyvä yritys. Hyväksy itsesi; älä anna menneisyyden masentaa, vaikka isäsi olisi hanhi ja olet itse panda. Isä-poikasuhde on tarinan tunteellinen pohja. Hyvä, mutta eikö tätä käsitelty jo viimeksi? Po ei vieläkään tiedä, että hänet on adoptoitu. Katsoja tietää. Esinäytös kertoo, kuinka aikaa sitten riikinkukkoprinssi Shen tuhosi pandat, koska ennustaja varoitti häntä mustavalkoisesta soturista. Hirmutyön jälkeen Shen karkoitettiin. Nuija-Panda kakkosessa Sheniä vastaan mittelöivä Po koettaa onkia tietoonsa sen, mikä juuri rautalangasta väännettiin. Miksi katson tätä, on hyvä kysymys. Yllätyksiä, juonenkäänteitä, niitä ei näy missään. Po ja kumppanit rynnivät surman suuhun, jäävät vangeiksi, pakenevat ja sama heti uudestaan, kunnes - sisäinen rauha.

Näyteltyjen ja piirrettyjen aasialaisten toimintapätkien mukailu on jutun juju. Shenin tragedia on tietenkin se, että hän voisi hallita Satu-Kiinaa, ellei hän pelokkaana olisi astunut pahuuden polulle. Modernit sotakoneet ovat hänen keinonsa kostaa. Jalot, perinteisesti taistelevat sankarit ovat äimän käkenä, eli he lakkaavat pomppimasta, koska muuten heihin ei tykillä osuisi. Teknologian uhka toimii paremmin tarinoissa, joissa aseilla voidaan pyyhkäistä pois armeija, eikä hätyytellä muutamaa haavoittumatonta pehmolelua.

Mielestäni se olisi elämyksellistä 3D:tä se, jos Po vetäisi katsojaa turpiin, kun riikinkukko lyönnin täpärästi väistää. Vaikkei mitään tällaista taaskaan harrasteta, toimintakohtaukset ovat tyylikkäitä ainakin pröystäillessään. Myös nyrkkitappeluja on kiiteltävä, sillä lapsena murjotin, kun näissä leffoissa vain heiteltiin porukkaa. Tulipa kuitenkin mieleeni, että yksi ääninäyttelijöistä on Jackie Chan. Olisiko loogisempaa palkata mestari Chan kehittämään eeppiset, aidosti hauskat koreografiat, kuin laittaa hänet mongertamaan 2-3 sanaa? Panda koettaa kovasti olla tyylikäs. Leffasta voitaisiin ottaa tuhansia fotoja ja kullakin kehtaisi seinän tapetoida. Kiiltokuvamystiikka ja umpityhmä, umpiamerikkalainen, rappusia alas vierivä puuhanalle eivät rimmaa.

Po on ilmeikäs ja viriili ja Jack Blackilla on läskin idiootin ääni. Samaten Dustin Hoffmanin artikulointi sopii sankareiden hassun mutta arvokkaan mestarin suuhun. Noin muuten sarjan perisynti on heikko näyttely. Viidestä mestarista vain jäykkä tiikeri saa jotakin tekemistä. Möreän Seth Rogenin ääni ei sovi lainkaan sirkalle, joka näyttäytyy örisevänä heinänkortena. Lintupahis on legopalikka verrattuna Rion hirtehisen hauskaan Nigel-papukaijaan. Täytemateriaalissa kuten sioissa ja susissa saattaa olla enemmän yksityiskohtia kuin ensimmäisen Shrekin hahmoissa, mutta kasvojen liikkeet ovat videopelien tasolla. Huippukalliita elokuvia muistetaan tylyttää, jos parikin näyttelijää tekevät jäykät suoritukset, mutta kuka valvoo animaatiohahmoja - joita eivät vanhoina hyvinä aikoina naputelleet nörtit, vaan piirsivät taiteilijat?!

Kung Fu Panda 2 on sen verran tylsä elokuva, että jouduin huvittamaan itseäni ylikriittisyydellä. Tylsyys ei tietenkään ollut yllätys. Kyseessä on asiallinen, mittakaavaa kasvattava jatko-osa sellaisen tilanneille.


Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa