Kukaan ei koskaan mieti, auttaisivatko kyborgivampyyrit meitä taistelussa marsilaisten orjuuttamaa King Kongia vastaan. Marvelin elokuvauniversumissa kaikki on mahdollista. Scifileffa Iron Man 2 päättyi kohtaukseen, jossa aavikolta löytyi sotavasara. Fantasiafilmi Thor esittelee vasaroijan ja hänen metallilta ja irtokarkeilta näyttävän kotiulottuvuutensa. Lopputekstien jälkeen vihjataan, että luvassa on historiallinen seikkailu (Captain America: The First Avenger) ennen kuin juonet yhdistyvät elokuvassa The Avengers, joka toivottavasti on se episodi, jossa ei alusteta mitään.

Anthony Hopkins on ylijumala Odin, joka tarinoi meille Asgardista ja kuurajättiläisistä, joilta asgardilaiset pelastivat norjalaiset kauan sitten. Ennen kuin Thor kruunataan isänsä seuraajaksi, jätit palaavat ja Odin huomaa, kuinka ylpeä ja äkkipikainen Thor on. Thor karkoitetaan maapallolle oppimaan nöyryyttä. Kun puolisen tuntia komeasti kornia, humoristista ja silti itsensä vakavasti ottavaa kiiltokuvafantasiaa oli koettu, jokainen nörttisoluni sykki ja supisteli... Vasta nyt Thor astuu keskuuteemme! Vasta nyt hän on siellä, missä niissä lehdissä, joille minä olen kuolaillut! Thor varmasti tahtoo tulla verratuksi Sormuksen ritareihin, joka alkoi tehostetykityksellä ja muuttui tunnelmalliseksi ja hahmovetoiseksi. Valitettavasti Thor on lähempänä teosta Masters of the Universe.

Masters teki jotakin olennaista paremmin. Katsoja on katsomassa blondia lihaskimppua, joka puolustaa eri ulottuvuuksia maagisella aseella, rinnallaan urheat ja huvittavat toverinsa. Katsoja tahtoisi pysytellä Asgardissa/Eterniassa. No, maapallollakin voidaan tarina kertoa. Voimansa menettänyt Thor on elämänkoulussa, mutta missään vaiheessa hän ei mitään opi. Tämä on raivostuttava ajatusvirhe, joka haihduttaa elokuvan vetovoimaa yhä selkeämmin loppua kohden. He-Man oli maapallolla jäljittämässä MacGuffinia: se oli yksinkertainen ja selkeä tavoite, joka piti tarinan käynnissä. Thor etsii vasaraansa, muttei hänellä ole kiire eikä mitään.

Chris Hemsworth on kiitettävä Thor. Hän jytisee fyysisesti ja henkisesti, hän kykenee karjumaan kilpaa majesteetti Hopkinsin kanssa. Vapaalle vaihtaessaan Thor on rento ja miellyttävä kolli. Kuninkaaksi hän ei ole kypsä: kuninkaan on ajateltava asioita joka kantilta. Käsikirjoituksen virhe on se, että kun Thor saapuu maapallolle, hänestä tulee unelmavävy heti alkujärkytyksen jälkeen. Tämä on Marvelin Thor, mutta missä on hahmonkehitys? Elokuva koettaa vihjata, että se on Thorin rakkaus Natalie Portmaniin, joka hänet muuttaa, mutta suhde on ontto. Kaksi seksipetoa silmäilevät toisiaan uskottavan himokkaasti. Se oli siinä. Elokuva kaipaa kipeästi särmää. Jos Portman näyttäisi Thorille kaapin paikan edes jossakin asiassa, tämä varmasti auttaisi ymmärtämään, että Thorin päässä tapahtuu jotakin. Portmanin ainoa tehtävä on huokailla, että on tuossa ihana mies.

Thorin velipuoli Loki oli sarjakuvissa se uhka, jonka vuoksi Thor, Iron Man ja kumppanit alunperin liittoutuivat. Tom Hiddleston on vakuuttava itsekeskeisenä manipuloijana, joka ei naura häh hjää, vaan näyttäytyy sympaattisena, herkkänä ja hauraana useimmissa tilanteissa. Lokin ansiosta loppupuolellakin tapellaan. Vaikka nämä toiminnallisuudet menettelevät, ovat ne selkeitä pettymyksiä peikkosodan päätteeksi. Monen makuun Iron Man 2 rönsyili ja panosti liikaa universumin esittelyyn. Thor varoo tarkoin, etteivät faneille suunnatut silmäniskut hämmennä normaaleita ihmisiä, mutta sepä se vasta alustamiselta tuntuukin, kun alussa soditaan ja lopussa nyrkkeillään ja lupaillaan palata asiaan. (Väitän, että Iron Man 2 oli onnistuneesti juuri sitä, mitä on neljän numeron mittainen sarjakuvatarina.)

Kun hikinen Dolph Lundgren supliikkimiehenä lausuu "Voitto", kun Skeletor on tipahtanut laavaan, minä tunnen jotakin. Kun Courteney Cox ilahtuu tilaisuudesta korjata kohtalonsa, minä tunnen jotakin. Thor jättää kylmäksi, vaikken Marvelin lakeijana, uljaan aloituksen jälkeen tahtoisi tätä myöntää.

Jälkikäteen väärennöksenä tehdyt 3D-efektit eivät filmiä pilaa, eivätkä sitä paranna: vaisu syvyysvaikutelma nipin napin korvaa kuvan tummuuden.


Yhteistyössä Filmtrailer.comin kanssa