Within Temptation: The Unforgiving
Within Temptation on sinfonisen metallin mahtinimi mutta verrattuna vaikkapa Nightwishiin, bändiltä ei liene lupa odottaa mitään uusia uria aukovaa metallihybridiä. Nightwishin tuleva teos saattaa olla vaikka uuden genren alkukivi mutta Within Temptation pysyy omalla mukavuusalueellaan. Sinfoniset huudatukset, tyrmäävät poppikertsit ja maittavat vokaalit yhdessä sujuvasti sulavan viisumateriaalin kanssa asettavat bändin uuden tuotoksen korkealle myyntilistojen huippupaikoille. Ja kuuntele vaikka Fire And Ice -viisun tyrmäävän rikasta orkesterivuodatusta, upeaa!
Mutta, Within Temptationin tuorein on myös kovin ennalta arvattava teos. Albumi on teemallinen kokonaisuus, jota ei sellaiseksi välttämättä heti huomaa. Huomio kiinnittyy muhkeaan kitarasoundiin ja suuren orkesterin pauhuun. Bändi onnistuu mainiosti tasapainoilemaan bändisoitinten ja orkesterikuvioiden välillä - tukeva soundi on pelkkää parhautta. Kiekon alusta löytyvät helposti pureksittavat pikapalat Shot In The Dark ja ripeämpi In The Middle Of The Night. Iron on askeleen verran raskaampi ja täyteläisempi mutta bändi ei pahemmin haasta kuulijaansa - lisäksi ylitsevuotava soitinarsenaali alkaa väsyttämään.
Within Temptation on säätänyt oman genrensä mittasuhteissa hämmästyttävän korvakarkin. Bändi tekee Nightwishit orkesterikuvioiden massiivisuudessa - liekö albumi soundien osalta sinfonisen metallin parhaita näyttöjä. Sisältö aiheuttaa reilummin parran pärinää. Albumin materiaali ei haasta, kuulijalle annetaan varmasti haluttu annos menevää taivaita kurkottelevaa orkesterimetallia. Albumi on täynnä päteviä viisuja mutta siitä huolimatta levy jättää pöhöttyneen jälkimaun. Kaupallisuus on huono isäntä. Sokerihumalainen popmetalli sulaa herkästi mutta nälän tunne ei katoa kuin hetkeksi.
Mutta, Within Temptationin tuorein on myös kovin ennalta arvattava teos. Albumi on teemallinen kokonaisuus, jota ei sellaiseksi välttämättä heti huomaa. Huomio kiinnittyy muhkeaan kitarasoundiin ja suuren orkesterin pauhuun. Bändi onnistuu mainiosti tasapainoilemaan bändisoitinten ja orkesterikuvioiden välillä - tukeva soundi on pelkkää parhautta. Kiekon alusta löytyvät helposti pureksittavat pikapalat Shot In The Dark ja ripeämpi In The Middle Of The Night. Iron on askeleen verran raskaampi ja täyteläisempi mutta bändi ei pahemmin haasta kuulijaansa - lisäksi ylitsevuotava soitinarsenaali alkaa väsyttämään.
Within Temptation on säätänyt oman genrensä mittasuhteissa hämmästyttävän korvakarkin. Bändi tekee Nightwishit orkesterikuvioiden massiivisuudessa - liekö albumi soundien osalta sinfonisen metallin parhaita näyttöjä. Sisältö aiheuttaa reilummin parran pärinää. Albumin materiaali ei haasta, kuulijalle annetaan varmasti haluttu annos menevää taivaita kurkottelevaa orkesterimetallia. Albumi on täynnä päteviä viisuja mutta siitä huolimatta levy jättää pöhöttyneen jälkimaun. Kaupallisuus on huono isäntä. Sokerihumalainen popmetalli sulaa herkästi mutta nälän tunne ei katoa kuin hetkeksi.
Keskustelut (9 viestiä)
Rekisteröitynyt 09.01.2008
30.04.2011 klo 21.42
01.05.2011 klo 01.56
Paska ja turha poppilevy.
Tää ny ei mittää poppia nähnytkään.
02.05.2011 klo 08.48
Paska ja turha poppilevy.
Tää ny ei mittää poppia nähnytkään.
Sinfonista poppia. Metallia nähnytkään.
02.05.2011 klo 12.42
Paska ja turha poppilevy.
Tää ny ei mittää poppia nähnytkään.
Sinfonista poppia. Metallia nähnytkään.
Mittää sinfonista poppia nähnytkään. Sinfonista rockkia lähinnä.
Rekisteröitynyt 04.07.2007
02.05.2011 klo 21.05
03.05.2011 klo 17.35
05.05.2011 klo 09.37
Paska ja turha poppilevy.
Tää ny ei mittää poppia nähnytkään.
Sinfonista poppia. Metallia nähnytkään.
Mittää sinfonista poppia nähnytkään. Sinfonista rockkia lähinnä.
Mitään rokkia nähnytkään. Sinfonista paskaa lähinnä.
Rekisteröitynyt 26.06.2007
05.05.2011 klo 13.19
13.08.2013 klo 17.50
Kirjoita kommentti