Eddie (Bradley Cooper) suunnittelee tieteisromaania, joka käytännössä on kuvaus "modernin yksilön ahdistuksesta". Rajaton (Limitless) on tieteisjännäri, joka käytännössä kertoo kirjoittajan blokista, kuten aivan liian monet leffat, joista jokaisen muuten on joku kirjoittanut. Eddie päättää syödä tarjotun taikapillerin. Pilleri avaa käyttöön aivojen potentiaalin. Fantastisesti muotoiltu. Kirjoittajiksi itsensä määrittelevät tietenkin fantasioivat "potentiaalinsa" saavuttamisesta. Ei kirjoittaja uraa vaihda, vaikkei hän saisi mitään aikaan, jos muisto muinaisesta inspiraatiosta inspiroi odottelemaan uutta inspiraatiota. Inspiraatio, eli toisin sanoen maaninen hulluudenpuuska, on ainakin tämän tarinan kertojan yllättänyt. Leffa on yritteliästä rönsyilyä kuten Kohtalon valvojat äskettäin.

Pilleri-Eddie rustaa kirjan hetkessä. Matematiikan saralla hän on supertietokone. Hän kaivaa kadonneitakin muistoja automaattisesti alitajunnastaan: tappelussakin hän pärjää, koska nähdyssä filmissä Bruce Lee väisti lyönnin. Jos minä haen fokusta tsekkiläisellä yrttiviinalla, päädyn nörttibilettämään puoli yötä. Vastaavasti Eddie unohtaa nopeasti ns. intohimonsa ja alkaa hengailla ja naiskennella uusien ystävien kanssa. Kun tämä on koettu, hän alkaa tienata osakkeilla. Sitten iskee krapula. Trilleripillerit luonnollisesti ovat terveydelle erittäin vaarallisia. Eikä tässä ollut vielä likimainkaan kaikki: Eddiellä on pian perässään kaksi psykopaattia kahdesta aivan erillisestä syystä.

Sivujuonia pyöritellään yllättävänkin tyydyttävästi. Myös Eddien rakkauselämää sivutaan, jos hetki aikaa jää, mutta romanssi varsinkin jää luonnostelluksi. Se on välttämätöntä, että Eddie on alati äänessä kertojan ominaisuudessa, jotta romaanin verran asiaa ehditään kelata läpi. Selittelyn maku peittyy sillä, että leffa on vauhko myös visuaalisesti. Taivaalta tippuvilla kirjaimilla kuvataan kirjailijan selvää päivää. Surrealistisilla zoomauksilla ilmaistaan todellisuudentajun himmenemistä. Leffa on samassa hengessä kuvattu kuin kirjoitettukin.

Osan sisällöstään Rajaton melkeinpä unohtaa, mikä on osittain kai tarkoituksellista, karkaahan mopo Eddieltäkin. Puolivälin tienoilla Eddie pelkää tehneensä jotakin pahaa tietämättään. Tätä ei unohdeta, mutta tätä käsitellään sen verran tunnekylmästi, että Eddietä kannustava katsoja tuskin tätä nielee. Mutta miksi kannustaa Eddietä? Mainettaan monipuolisempi Cooper on miellyttävä heppu näissä oikeissa rooleissa. Eddiestä on helppo pitää, vaikka hän on hyvin itsekäs kukkoilija, eikä älykkäimmilläänkään järin viisas. Jos hän ei pahaa kenellekään tahdo, on hän toisinaan suorastaan pelottava hyypiö. Se on kunnioitettavaa, ettei elokuvalla ole niin selkeää sanomaa, että sanoma moraalisaarnalla alleviivattaisiin. Vaikka pillerit johtavat täysin vastaaviin ongelmiin kuin huumeilla leikkiminen, tarina ei vielä tuolloinkaan ole asettunut raiteille.

Rajaton on mielenkiintoinen, puolifiksu sekamelska. Tyhmän viisastumisesta ja kirjoittajan menestyksestä on fantasioitu iät ja ajat, eikä kikkaileva trilleri ole puhuttelevin tapa käsitellä huumeita, mutta kokonaisuudessa on persoonallisuutta. Ennen kuin tarinan aukot voidaan osoittaa, kokonaisuutta on tovi puntaroitava. Yhtä helposti kuin voidaan perustella, että Rajaton tahtoo sanoa jotakin, voidaan perustella, että Rajaton on moraaliton voimafantasia. Harkinta-ajan jälkeen väitän, että leffa on sekaisin ja keskonen. Toisaalta Rajaton liikkuu kuin rasvattu ja on kiihkeä, jännittävä ja kohtalaisen yllätyksellinen.


Yhteistyössä Filmtrailer.comin kanssa