Liekki on edennyt kunnialla neljänteen pitkäsoittoonsa. Kaksi edellistä levyä, Korppi (2003) ja Rajan piirsin taa (2005) kirvoittivat kehusanoja, joten odotukset ovat jälleen korkealla.

Liekki jatkaa omalla tutulla tyylillään. Sointi on persoonallinen ja retrohenkinen. Melodista progemaalailua. Sopan päämausteita ovat Okko Komulaisen kosketintaiteilu sekä Janne Kuuselan kehittynyt laulutyyli ja juureva kitarointi.

Kalliot leikkaa osoittautuu edellistä Rajan piirsin taa –levyäkin vaikeammaksi palaksi - 75-minuuttinen albumi aukeaa vain intensiivisen kuuntelun myötä. Levyltä löytyy vain kaksi alle neljän minuutin kappaletta.

Pikku hiljaa esiin nousee yksittäisiä helmiä. Sellaisia ovat tiukasti groovaava Lulu, synkeän eteerinen Marie sekä Avaruuden Siemen. Parin kappaleen karsiminen 16 raidasta olisi tehnyt kokonaisuudesta toimivamman - mutta Liekki luo järkäleitä ja sillä hyvä.

Suvantovaiheistaan huolimatta Kalliot leikkaa on hieno jatke Liekin tuotantoon. Levyn luoma tunnelma toimii takuuvarmasti pimeinä syysiltoina.