Terraarion kameleontilla on henkisiä ongelmia. Kuka hän on? Ehkä hän voi olla kuka tahansa? Onnettomuus jättää liskon hiekkaerämaahan hallusinoimaan. Löydettyään rumien, saastaisten ja vammaisten elukoiden hökkelikylän, hän päättää ryhtyä sheriffiksi, jolla on raflaava nimi Rango. Elokuvasta tulee suhteellisen perinteinen, joskin riemastuttavan omituisen näköinen länkkäri. Vedestä on pulaa. Sheriffin on päästävä jyvälle salajuonesta ja peitottava roistojengi ja jättiläiskäärme, jolla on pyrstössään minigun.

Omaperäisiä isoja Hollywood-elokuvia tehdään vähintään yksi vuodessa. Useimmat niistä ovat palkintoelokuvia. Se ei ole Disney, joka palkitsee kultamurunsa Gore Verbinskin, joka tienasi firmalle miljardeja Pirates of the Caribbean -trilogialla. Ilman tienestejä Verbinski ei kuitenkaan olisi saanut keneltäkään luottamuslausetta animaatiolle, jonka tunnelmia voidaan vain yrittää kuvailla. Rango ei ole bisnesidea: ei lastenelokuva, eikä erityisen selvästi kenenkään muunkaan, paitsi animaatioharrastajien. Tunnelma on lähinnä kai janoinen ja tulehtunut (infektoitunut), mutta söötti. Erään piruparan silmän ja pään on lävistänyt nuoli - mutta ei se haittaa. Huipentumina nähdään lapsenmielistä toimintakohellusta, mutta toimintaa ja tarinaakin olennaisempaa on se tunnelmointi. Hallittu hitaus ei viehätä ainakaan niitä fiktiivisiä hyperaktiivisia kakaroita, joille animaatiot yleensä suunnataan.

Outoudessaan ailahtelevainen Rango on ehta Johnny Depp -hahmo. Suomenkielinen ääniraita on ammattitaitoinen, mikä on rasittavaa siksi, että Rango on persoonallisuus, jota pitäisi tulkita taiteellisesti. Suomiääni on turhan vekkuli korvatakseen Deppin, joka on helppo suomujen takaa vaistota. Liian usein huomasin arvailevani, mitä korvieni pitäisi kuulla. Elokuvaa sopii verrata vaikkapa länkkäriin Kova kuin kivi. Aitoja länkkäreitä ovat molemmat, outoa huumoria on molemmissa, Rangossa enemmän kuin toisessa. Komiteat eivät ole näitä teoksia viritelleet, vaan huippuohjaajat, joiden soppaa ei sovi suomentajan lantrata. Sitäpaitsi ikäraja on 11. Tervassa, höyhenissä ja lehmän löysissä pitäisi pyöritellä sitä komiteaa, joka päätti dubata lukutaitoisten ihmisten elokuvan.

Taistelen Gnomeota & Juliaa ja Pixarin sarjoja Toy Story ja Autot vastaan, koska niissä ei ole järjen häivää. Rango on looginen älyttömyydessään. Ei se järkevää ole, että ihmisasutuksen laitamilla seisoo nukkekodin kokoinen kylä, jonka eläinasukkaat ovat täysin väärässä mittakaavassa: hämähäkki ja kettu ovat samankokoisia. Näkökulma kuitenkin on kameleontin, eikä näkökulma ole luotettava. Rango hourailee, kuten mainittua. Outous on tietoista ja olennaista. Sitä ei käsitellä, onko Rango kovinkin sairas, eikä ole tarpeenkaan. Rango etsii itseään, hän on innostunut teatterista ja aavikolle jouduttuaan hän kokee olevansa sheriffi perinteisessä lännentarinassa. Tämä kokemus on tarina. Viittaukset muihin elokuviin, kertojana toimivan pulun esiin tempaisema sähkökitara ja kaikki tällainen pukevat moitteetta tätä tarinaa. Komitean käsikirjoittama Kameleontin elokuva unohtaisi "vaikeasti ymmärrettävän" identiteettikriisin ja käyttäisi samoja vitsejä teennäisesti.

Verbinskillä on kuva hallussa. Pysähdyin oikein ajan kanssa ihailemaan muutamien kohtauskatkelmien iskuvoimaa etsiessäni netistä englanninkielistä materiaalia. Toisinaan visionäärit lataavat leffat niin täyteen yksityiskohtia, että sommitelmat menevät yli hilseen ilman pausea (Guillermo del Toron Hellboy II, Michael Bayn Transformersit). Verbinski esittelee kaikessa rauhassa viimeisen päälle yksityiskohtaisia, petolinnun perseeltä näyttäviä hahmojaan, joita voisi halata, jos kädet saisi pestä heti jälkeen. Jos tulee tarve pröystäillä, käyttää Verbinski vaikkapa vakiotemppuaan, jossa tarina ottaa jo uusia askelia, kun taustalla rytisee edellisen konfliktin huipennukseksi. Stop-motion-animaatioiden karun karisman ystäville Rango on pakollista nähtävää hätätilanteessa jopa suomeksi.

Jos koetetaan kritiikkiä harrastaa, niin tarina ei ole puhuttelevinta tyyppiä. On hankalaa samaistua liskoon, joka ei itsekään tiedä kuka hän on, tai liikuttua janoisten elukoiden koettelemuksista, kun tarina on unille sukua. Rango ei pursuile teennäistä sarkasmia, mutta on erittäin näppärä ja hallittu vitseissään ja fiiliksissään. Verbinski on monessa mielessä taitavampi kuin se toinen outo Depp-ohjaaja Tim Burton, mutta kun Burton teki palkintoelokuvansa Batmanien jälkeen, työt tuntuivat paitsi omaperäisiltä, myös henkilökohtaisilta ja sydämellisiltä.


Yhteistyössä Filmtrailer.comin kanssa