Ihmeellinen on elämä käveli kaupungilla. Paholaisen asianajaja, Dark City, The Matrix, Evan taivaanlahja ja Jumper raiskasivat hänet. Yhdeksän kuukautta myöhemmin syntyi Kohtalon valvojat (The Adjustment Bureau). Traumoistaan huolimatta, hömppäsatu kasvatti lapsensa rakkaudella.

David (Matt Damon) on nuori poliitikko. Jos häntä kutsuttaisiin Luojan lahjaksi kuolevaisille, hän nauraisi. Kyllä hymy hyytyy. Maailmaa hallitsee kaikkivoipa "Puheenjohtaja". Hän on päättänyt miten hommat hoidetaan. Davidista on tuleva jotakin suurta - ehkä jopa kuningas David -, kunhan hän ei poikkea kohtalon polulta. Polussa on bugi. David rakastuu ensisilmäyksellä räväkkään tanssijattareen (Emily Blunt). Nainen inspiroi ja täydentää häntä ja saa hänet tuntemaan rauhaa. Tämä on tervettä, mutta ei sitä, mitä kohtalon kirjassa lukee. "Puheenjohtajan" kätyrit eli "kohtalon valvojat" koettavat korjata tilanteen tekemällä pientä taktista jäynää.

Periaatteessa kyseessä on klassinen satu puhtaasta rakkaudesta ja henkimaailman johdatuksesta. Kun David kysyy, ovatko valvojat enkeleitä, vastaus on lähes myöntävä. Katsoja saa tulkita, että tämä on sci-fiä, mutta onnea yritykselle. Tarina ei ole mutkikas. Jo alussa kerrotaan se, mikä tässä arvostelussa, eikä lopussa laserpyssyillä alieneita ammuskella. Toki leffa on sci-fihenkinen. Ja tämähän se kummaa onkin. Tunnelma on sellainen ja asiat muotoillaan siten, että valvojat saattavat olla mitä vain. Varsinaiset faktat viittaavat tiettyyn suuntaan: esimerkiksi valvojien voimat ovat rajoitetut, koska "Puheenjohtaja" tahtoo niitä rajoittaa. Miksi tehdä verrattain harmitonta enkelihömppää ilman niitä lämpimiä väreitä, joita viralliset enkelit ovat monelle vanhalle elokuvalle antaneet?

Valvojat pukeutuvat, neuvovat ja komentelevat kuin isoisät. Jyrkistäkin uhkauksista huolimatta David panee hanttiin. Rakastavaiset eivät muuta keskenään tee, kuin rakastuvat yhä syvemmin: valvojilla on kiire estää pusutkin, jottei suhteen sielukkuus ylittäisi kriittistä pistettä. Damon ja Blunt pelaavat mainiosti yhteen. Kaikki olisi anteeksi annettavissa, jos romanssiin panostettaisiin enemmän. Tämä ei ole toimintaelokuva, mutta ideaelokuva, ja idea on käytännössä se, että yli puolet elokuvasta on romanttisen komedian loppuhuipennusta. Rakastavaisilla on ongelmansa, mutta ehkä kaikki korjaantuu, jos "lentokentälle ehditään viime tingassa".

Kohtalon ja vapaan tahdon käsitteitä käsitellään hitusen enemmän, kuin uskontoa ja politiikkaa. Uskontoa ja politiikkaa käsitellään... sanoilla enkeli ja senaattori. Syvällisten merkitysten tonkiminen rivien välistä ei välttämättä ole terveellistä, mutta mielenkiintoista se on. Eräs "kohtalon valvoja" on hyvä jätkä. Hän kyseenalaistaa "järjestelmän" - vähän niin kuin enkeli nimeltä Saatana? Puolivälissä mietin, toimiiko pätkä vertauskuvana kielletystä rakkaudesta, mutta ei, leffa torpedoi itsensä hellyyttävästi joka käänteessä. Rakkauskin esitetään nyrjähtäneessä valossa kaiken huomioiden. Tahtoi tätä analysoida miten vain, karkkien sijaan kannattaa ostaa Buranaa tai ilolientä.

Elokuvalla on sielu. Perustuubaan nähden tarina on omalaatuinen. Mustavalkoiset hahmot ja toimintakohtaukset loistavat poissaolollaan. Viihdyn kyllä, kun toteutus on asiallista ja yritys vilpitöntä, vaikka viihtyisinkin toisinaan lähinnä koska törttöily naurattaa. Kohtalon valvojat on rohkea elokuva, joka ei järkeä ja logiikkaa niinkään tarvitsisi, kuin vielä lisää rohkeutta. Tähän todellisuuteen ja tunnelmaan ja tarinaan istuisivat saumattomasti Morgan Freemanin näyttelemä Jumala (Evan taivaanlahja) ja Al Pacinon tulkitsema Saatana (Paholaisen asianajaja).

Pacino karjuu: "Ja kun hypit yhdeltä jalalta toiselle, mitä hän tekee? Hän nauraa. Hän nauraa sairaan, vittumaisen perseensä puhki! Hän on tiukkapipo! Hän on sadisti! Hän on poissaoleva isännöitsijä! Palvoisinko moista? En koskaan!"

Freeman nokittaa: "Annahan kun kysyn jotakin. Jos joku rukoilee rohkeutta, antaako Jumala hänelle rohkeutta, vai antaako Hän hänelle tilaisuuksia olla rohkea?"

Jo se, että nuo hahmot ja repliikit istuisivat elokuvaan, on saavutus korkealentoisuuden saralla, vaikkei repliikkejä kuullakaan. Kohtalo on runollinen aihe. Lupa vetää överiksi eeppisen typerällä tavalla on annettu. Kohtalon valvojat valitsee kivan ja harmittoman polun ja kaikesta hölmöstä huolimatta kutittelee joitakin hämäriä tunnetason totuuksia.


Yhteistyössä Filmtrailer.comin kanssa