Roikkuvaa sianpuolikasta rusikoidaan sotavasaralla. Tältä kuulostaa jokainen lyönti uusimmassakin nyrkkeilyfilmissä Taistelija (The Fighter), joka noudattaa lajityypin kaavaa muutamine tärkeine matseineen ja montaaseineen. Perhedraamana Taistelija vie mestaruuden. "Irish" Micky Ward (Mark Wahlberg) on kolmekymppinen nyrkkeilysäkki, joka tarvitsee tukea puskeakseen potentiaalinsa pintaan. Hänellä on iso perhe. On ystäviä, rahoittajia ja mimmiinkin hän on silmänsä iskenyt. Kaikki tahtovat Mickyn parasta; kaikki roikkuvat hänen kintuissaan. On oikein elää symbioosissa lähimmäisten kanssa. Jos on tarpeen karjua, että teit kaikkesi lähimmäisesi eteen "epäitsekkäästi", tuskinpa tajuaisit, vaikka olisit jo loiseksi muuttunut. Mikään ei tietenkään ole mustavalkoista, kun ihmiset riitelevät ja rakastavat.

Mickyä valmentaa velipuoli Dicky (Christian Bale), joka on entinen nyrkkeilijä ja nykyinen narkkari. Dicky tapaa unohtua ohueen yläpilveen tärkeinäkin hetkinä. Bale katoaa rooliin tyystin. Dickyn ollessa aineissa, Bale muikistelee kuin Mikki Hiiri (tai Jasper Pääkkönen elokuvassa Vares - Pahan suudelma), mikä on rohkeaa, onhan joku aina kutsumassa kuminaamaisuutta ylinäyttelyksi, vaikkei se Balen tapauksessa sellaista ole. Bale on laihtunut, tai surkastunut; hän näyttää pöllähtäneeltä. Kuitenkin hän on uskottava vakavoituessaan ja tapellessaankin. Dicky ja Micky ovat lähes tasavertaisia hahmoja ajankäytön osalta, vaikka draama rakentuu Mickyn uran ympärille. Puhuttelevampi otsikko olisi A Fighter tai Fighters, sillä eiköhän tämä kerro enemmän arkipäivän kamppailuista läheisten ja omantunnon kanssa, kuin sankariteoista.

Wahlberg pullistelee, murjoo ja mureutuu varsin vakuuttavasti. Otteluissa on tunnetta ja kiihkoa: puolivälissä aloin jo eläytyä käsivarsilla ja lantiolla kuin Wii Sports olisi koneessa. Marky Mark ei ole niitä ilmeikkäimpiä kykyjä, mutta hänen peruspöllähtänyt nallekarhunaamansa on tähän rooliin valettu. Poikien äiti (Melissa Leo) on vahva nainen, ja rakastava ja omistautunut manageri, ja toisinaan kamala muija. Koulut käynyt, mutta baaritiskin taakse jämähtänyt Charlene (Amy Adams) on tiukka iines, joka myös tahtoo Mickyn projektikseen. Herra Hoomoilasella on siinä ihmettelemistä, kun kansa taistelee oikeudesta "auttaa" häntä, eikä hän yksinkään pärjää. Dicky on opettanut Mickylle kaiken minkä Micky tietää, eikä vikaa ole opetuksissa.

Tarina on tosi. Väitetysti ottelut mukailevat alkuperäisiä niinkin tarkoin, että taustalla kuultava selostus on autenttista. Miten vahvaa historiallisuus noin muuten on - mitäpä siitä? Yhtä kaikki Taistelija soveltuu oppimateriaaliksi humpuukimaakareille, jotka raiskaavat historiaa niinkin impotenteilla kohtauskokoelmilla, kuin Hella W (arvostelu). Taistelija ei hetkeä luota siihen, että katsojaa kiinnostaa, kuka on Micky Ward. Käsikirjoitus on tiivis paketti yleispätevää, hauskaa, liikuttavaa ja kuohahduttavaa draamaa vailla tyhjiä hetkiä. Tarinan osa-alueet ovat ihailtavassa tasapainossa. Esimerkiksi veljesten seitsemän siskoa ovat olennainen osa tragikoomisia tunnelmia toimiessaan äitinsä rääväsuisina huutosakkilaisina. Ruuhkaiselta filmi ei tunnu.

The Fighterin oli määrä olla erinomaisen The Wrestlerin (arvostelu) sisarteos siinä mielessä, että Darren Aronofsky ohjaa molemmat peräkkäin. Palvon Aronofskya, mutta kenties David O. Russell on kiitettävän varmoine otteineen osuvampi valinta vähemmän ainutlaatuisen tarinan kertojaksi. Matsiin huipentuva kamppailuelokuva, semmoinen tämä on. Jos katsoja mielii haastaa ajatuksensa, hän katsokoon tositapahtumia kuvaavan elokuvan Beautiful Boxer, jossa karpaasi sotii kehässä muuttuakseen lyyliksi. Taistelija myötäilee vahvasti ja tunteellisesti arkisia asioita, jotka kaikki jo tiesivät ihmisluonteesta ja perheen toiminperiaatteista. Ehkä yksi katsoja näkee elämänsä jatkossa selkeämmin - ja maailma pelastuu?! Tällaiset pätkät jättävät majesteetillisiin tunnelmiin.


Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa