MacGyver teippasi retiisistä raketin viimeksi tv-elokuvassa 1994. Mister takatukka on yhä legenda, minulle ainakin. Hieman myöhässä, 2007, MacGyveria vuosikymmeniä vanhempi sketsiohjelma Saturday Night Live esitteli hahmon MacGruber. MacGruber ei osaa mitään täpärissä tilanteissa, mutta valitettavasti hän yrittää. Saturday Night Live on perheohjelma. Ainakin Suomessa sitä pidettäisiin sellaisena. MacGruberin omassa leffassa roiskitaan verta ja tungetaan vihannes karvaisen miehen pyllyyn. MacGruber on syystä viime vuoden floppeja. Tärkeintä kohdeyleisöä ovat "kolmekymppiset teinipojat", joille MacGyver yhä merkitsee jotakin. Pätkä on ilman muuta katsomisen arvoinen vikatikkinä, joka on esiintynyt sekä vuoden huonoimpien että vuoden hauskimpien filmien listoilla.

MacGruber ei oikeasti ole parodia mistään, vaan toimintajännäri sketsihahmoilla. Turvonneen Val Kilmerin julma perusilme on varsin hilpeä. Kilmer on MacGruberin arkkivihollinen Dieter Von Cunth ("Ihmisten hallitsija phillusta"). Von Cunth on varastanut ydinaseen. Vuosia aiemmin hän on tappanut MacGruberin muijan yllättävän hyvästä syystä, ja hän luulee, että myös MacGruber on kuollut. Toimintasankarien ohjekirjaa noudattaen MacGruber on eläköitynyt landelle, josta hänet noutaa tositoimiin tuttu eversti. MacGruberia pidetään arvossa. Hän pursuaa itsevarmuutta ja ylimielisyyttä, kunnes kaikki menee pieleen: tällöin MacGruberista tulee ruikuttaja, joka on valmis ottamaan suihin saadakseen anteeksi. Ilmeikäs Will Forte virnistelee, karjuu ja yleensäkin eläytyy rooliin kiitettävällä antaumuksella. Ryan Philippe on asiallinen luutnantti vastapainoksi. Kristen Wiig on ihastunut MacGruberiin hissukkana kollegana.

MacGruber on lyhyt leffa, ylipitkä sketsi ja sketsinä silti pieni onnistuminen. Kuten Suomessa on todistettu, mikään vitsi ei ole liian huono kelvatakseen sketsiin, jotka usein luonnostellaan hätäisesti. MacGruber provosoi onnistuneesti vaikkakin halpamaisesti. Ei siinä vielä mitään, jos joku tyyppi on kitunut vuoden: sen jäänteiden päälle pitää pissiäkin! Total reps...? Elokuvalla on humalaisen miesporukan niinsanottu huumorintaju, mutta vitsien ajoitus on yleensä mainio. Teoksen on ohjannut Jorma Taccone. Teos on tarkoitus katsoa siinä mielentilassa, jossa sana "Jorma" jo kovasti naurattaa.

Kunnianhimoa pätkällä ei ole. MacGyveriin tämä ei muuten liity, kuin että MacGruber on vähän samannäköinen ja pari kolme kertaa hän yrittää jotakin, missä MacGyver onnistuisi. MacGruber pilaa parit soluttautumiset ja toiminnallisuudet. Hieman hän ehtii murista Von Phillulle, jota hän lupaa takoa. Oho, raina loppui, vaikka enemmänkin olisi voinut katsoa. Hymyssäni taisi olla tasaisemmin sarkasmia kuin riemua, hukatusta potentiaalista voisi kirjoittaa kolumnin, mutta ei tämä ehdi tylsä olla. Sellaisten tapausten kuin Lainkuuliainen kansalainen, Saw VI ja Wishmaster 2: Evil Never Dies ystävänä kriitikko ei varsinaisesti voi armahtaa tällaista kärjistetyn konseptin elokuvaa, joka ei keksi yhtä ainutta mielenkiintoista temppua.

MacGruber potentiaalisesti vihastuttaa muutaman sivistyneen maksavan asiakkaan. Kohu olisi kiihkeämpää, jos tekeleellä olisi varaa kutsua itseään MacGyveriksi. Muun muassa Starsky & Hutch ja The Green Hornet ihan virallisesti "pilasivat" lähdemateriaalinsa, jotka olivat joillekin rakkaita. Oikeaa MacGyver-elokuvaa on suunniteltu pieni ikuisuus. Tunnen Hollywoodin logiikan sen verran hyvin, että jos sarjan alkuperäistä henkeä kunnioittava elokuva valmistuu, neuvon faneja kiittämään MacGruberia, joka todistaa miten hommaa ei kannata tehdä, jos lipputulot kiinnostavat.