Tamperelainen Stairs lupaa soittaa melodista Amerikan pop/rokkia tyyliin 30 Seconds To Mars ja Incubus - mukaan muistetaan sotkea myös love metal. Toisaalta bändi ei paljoa eroa orkestereista kuten Naked, Nitrokiss, Failed, Negative...tummasävyistä mutta menevää rokitusta lievillä punkitusvivahteilla. Metallista onnistutaan pysymään erossa ja pääasiallinen ilmansuunta on Uniklubin ja Negativen jalanjäljet. Ulkomaan eläviin bändiä ei voi sotkea, sillä vieraan kielen kuviot taittuvat peruskoulutason englannilla ja ääntäminen suodattuu härmäläisen puheen läpi.

Bändi on säätänyt albumin omin voimin - ulkopuolinen korva olisi varmasti tuonut albumille terävyyttä ja näkökulmia. Nimittäin sovitukset eivät etsi uutta biiseistä puhumattakaan. Stairs putoaa kasvottomien lupausten joukkoon. Hyvillä viisuilla pärjää aina - albumilta irtoaa pari tarttuvaa täsmäohjusta, joista osaava tuottaja olisi säätänyt dollarinipun avulla mahtisiivut. Esimerkiksi Afraid Of Yourself yhdistää Negativen ja Uniklubin parhaat puolet mutta tuotanto ei riitä nostamaan siivua Jenkkibändien osaamisen tasolle. Shake Me ansaitsee pisteet tyylikkäästä syntikasta ja kertosäe on albumin iskevintä antia. Myös Rewind koukuttaa mutta viisu kaipaisi särisevän kitaravallin rinnalle korvakarkkia. Mr. Revolution kuulostaa toisaalta iskevältä mutta lopupelissä pölyttyneeltä ja luonnosmaiselta.

Stairsin biisit kaipaisivat ehdottomasti ohjaavan studiohitlerin kosketusta. Samalla bändin tulisi miettiä, millä lisäeväillä erotutaan massasta. Ainakin vieraan kielen ääntämiseen ja sanoitusten hiomiseen kokoonpano kaipaisi ulkopuolista neuvonantajaa. Albumin ansaitsema "ihan OK" -leima tuskin lämmittää kovin pitkään.