Micke & Lefty: Up The Wall
Micke Björklöf ja Ville ”Lefty” Leppänen ovat tuttuja ukkoja kotimaisen bluesin ja juurimusiikin ympyröissä. Björklöfin Blues Strip -orkesterissa soittaa myös Leppänen - jälkimmäisen taustalta löytyy myös oma Keystone Cops kokoonpano. Kun porukkaan lisätään vielä basson varteen Miikka "Chef" Kivimäki ja Pekka Grön tööttäämään urkuja, odotukset alkavat kotimaan mittakaavassa kohota korkealle. Nimittäin ainakin allekirjoittaneen kohdalla kotimaisesta bluesista puuttuu usein tunteen paloa ja groovea - tekniikka hallitaan mutta tyylitaito on hakusessa.
Kolmikko edustaa Suomea myös Berliinissä järjestettävässä European Blues Challenge -kilpailussa. Lienee paikallaan sanoa, että oikeat tyypit ovat matkaan lähdössä. Juurimusiikin saralla Up The Wall lienee vuoden parhaita kotimaisia tekeleitä. I'm a Guitar Man osoittaa bändin vahvuudet - pirun menevää soittotyöskentelyä, tyylitaitoista näppäilyä ja mukavan rentoa stemmalaulua. Lisäksi bändi uskaltaa tehdä hyppyjä singer-songwriter, countryn ja bluesin välillä - ilman tiukkoja raja-aitoja. Clean Up kärsii hieman kulmikkaasta vieraan kielen ääntämisestä mutta kaikkea muuta kuin kankeaa on kipinöivän terävä slideskebaosasto.
Come Here baby - akustinen kielisoitintyöskentely hyväilee korvaa. Vahvaa sähkötöntä perusbluesia tarjoilee hikisen huuruisella huuliharpulla vahvistettu Good Friend. Busy on suorastaan iloluontoinen tanssipala, jossa tukeva basso antaa mukavasti potkua countryblues-rutistukselle. Lainapala Polk Salad Annie ansaitsee myös kiitosta tukevan juurevasta Amerikan menon lainailusta.
Micke & Lefty sekä Chef onnistuvat puhaltamaan viisuihin groovea ja rentoa tutinaa. Kielisoitinten näpläily on paikoin suorastaan nautittavaa. Miinusta tulee erityisesti laulusuorituksesta. Vaikka laulua testataan monen ukon voimin, paikoin tuntuu poikasten joutuneen miesten hommiin. Lisäksi parissa siivussa kieli taipuu kovin kankeasti englannin kiemuroihin. Albumi on kuitenkin harvinaisen rento ja hyväntuulinen tekele, varsinkin kotimaiseksi levyksi. Karheampi ääni vokaaleihin niin kyllä lähtee!
Kolmikko edustaa Suomea myös Berliinissä järjestettävässä European Blues Challenge -kilpailussa. Lienee paikallaan sanoa, että oikeat tyypit ovat matkaan lähdössä. Juurimusiikin saralla Up The Wall lienee vuoden parhaita kotimaisia tekeleitä. I'm a Guitar Man osoittaa bändin vahvuudet - pirun menevää soittotyöskentelyä, tyylitaitoista näppäilyä ja mukavan rentoa stemmalaulua. Lisäksi bändi uskaltaa tehdä hyppyjä singer-songwriter, countryn ja bluesin välillä - ilman tiukkoja raja-aitoja. Clean Up kärsii hieman kulmikkaasta vieraan kielen ääntämisestä mutta kaikkea muuta kuin kankeaa on kipinöivän terävä slideskebaosasto.
Come Here baby - akustinen kielisoitintyöskentely hyväilee korvaa. Vahvaa sähkötöntä perusbluesia tarjoilee hikisen huuruisella huuliharpulla vahvistettu Good Friend. Busy on suorastaan iloluontoinen tanssipala, jossa tukeva basso antaa mukavasti potkua countryblues-rutistukselle. Lainapala Polk Salad Annie ansaitsee myös kiitosta tukevan juurevasta Amerikan menon lainailusta.
Micke & Lefty sekä Chef onnistuvat puhaltamaan viisuihin groovea ja rentoa tutinaa. Kielisoitinten näpläily on paikoin suorastaan nautittavaa. Miinusta tulee erityisesti laulusuorituksesta. Vaikka laulua testataan monen ukon voimin, paikoin tuntuu poikasten joutuneen miesten hommiin. Lisäksi parissa siivussa kieli taipuu kovin kankeasti englannin kiemuroihin. Albumi on kuitenkin harvinaisen rento ja hyväntuulinen tekele, varsinkin kotimaiseksi levyksi. Karheampi ääni vokaaleihin niin kyllä lähtee!
Keskustelut (0 viestiä)
Kirjoita kommentti