Dead By You: Strangers In A Parade
Viime vuonna Radio Rock Starba -kisassa vakuuttanut tummasävyistä ja kohtalokasta rokkia tunnelmoiva Dead By You onnistuu herättämään mielenkiintoa Strangers In A Parade -debyyttikiekollaan. Bändin soundia leimaa sello, joka vie luonnollisesti ajatuksia Apocalyptican suuntaan. Vaikka tunnelmia etsitään kohtalokkaista käänteistä ja harmaa on melkeinpä mustaa, goottibändiksi Dead By You on liian kuriton tapaus. Kun rockin mukaan sotketaan metallisempaa kitaraa ja toisaalta ilmavaa tunnelmointia, bändiä on yhä vaikeampi lokeroida yksinkertaisilla laatusanoilla. Queen Of The Night -niminen siivu sotkee vielä enemmän valmiita suuntakuvioita - rockabillysta voimaansa ammentava tekele on kuin The Baseballs seuranaan Apocalyptican jannut.
Kiekon kolme ensimmäistä biisiä asettavat Dead By Youn jonnekkin HIMin ja tunnelmointimetallinn välimaastoon. Rakkausmetallia ei bändiltä irtoa mutta miten olisi misery-metal? Waterfalls on selkeä radiosoittoon pystyvä kohtalokas voimapala, jossa on hittikerrointa vähintäänkin riittävästi. Kiekon metallisin hetki kuullaan Stupid -biisin kohdalla - tosin meno maistuu kovin kasvottomalta. Parhaimmillaan Dead By You on mietteliäässä harmaudessa, kuten esimerkiksi tyylikkäiden Tonight ja Starseilor-viisujen kohdalla. Albumin nimibiisi tavoittelee jo rohkeammin Apocalyptican vakavampaa otetta.
Dead By You tuntuu tasapainoilevan perustavaa laatua olevan kysymyksen äärellä - mikä on bändin ydinosaamista. Onko metallinen särmä vain päälleliimattua suuren yleisön kosiskelua? Dead By You tuntuu kuitenkin olevan lähempänä kotia vähemmän raskaassa ympäristössä. Sellon käyttö on yleisesti ottaen hallussa, vaikka hetkittäin päälleliimatun leimaa ei voi välttää. Dead By Youn vahvuus on kuitenkin tunnistettava soundi ja tumman tunnelmoinnin hallinta. Lopullinen linja on kuitenkin lievästi hakusessa. Ainakaan metalliin ei kannattaisi hirttäytyä tai lokeroitua. Ehkä askelta kannattaisi viedä yhä syvemmälle tajunnan alaviitteisiin ja vapaana velloviin vesiin - lippulaivana vaikkapa mainio Sólstafir.
Kiekon kolme ensimmäistä biisiä asettavat Dead By Youn jonnekkin HIMin ja tunnelmointimetallinn välimaastoon. Rakkausmetallia ei bändiltä irtoa mutta miten olisi misery-metal? Waterfalls on selkeä radiosoittoon pystyvä kohtalokas voimapala, jossa on hittikerrointa vähintäänkin riittävästi. Kiekon metallisin hetki kuullaan Stupid -biisin kohdalla - tosin meno maistuu kovin kasvottomalta. Parhaimmillaan Dead By You on mietteliäässä harmaudessa, kuten esimerkiksi tyylikkäiden Tonight ja Starseilor-viisujen kohdalla. Albumin nimibiisi tavoittelee jo rohkeammin Apocalyptican vakavampaa otetta.
Dead By You tuntuu tasapainoilevan perustavaa laatua olevan kysymyksen äärellä - mikä on bändin ydinosaamista. Onko metallinen särmä vain päälleliimattua suuren yleisön kosiskelua? Dead By You tuntuu kuitenkin olevan lähempänä kotia vähemmän raskaassa ympäristössä. Sellon käyttö on yleisesti ottaen hallussa, vaikka hetkittäin päälleliimatun leimaa ei voi välttää. Dead By Youn vahvuus on kuitenkin tunnistettava soundi ja tumman tunnelmoinnin hallinta. Lopullinen linja on kuitenkin lievästi hakusessa. Ainakaan metalliin ei kannattaisi hirttäytyä tai lokeroitua. Ehkä askelta kannattaisi viedä yhä syvemmälle tajunnan alaviitteisiin ja vapaana velloviin vesiin - lippulaivana vaikkapa mainio Sólstafir.
Keskustelut (0 viestiä)
Kirjoita kommentti