Tuore junankarkureissu Unstoppable (arvostelu) on suorastaan klassinen elokuva: niin väitetään, että ennen tarinat olivat omaperäisiä ja tähdet elämää suurempia. Superstara Denzel Washington vaati elämää suuremman palkkion, jolla moni Tony Scottia nöyrempi ohjaaja väsäisi kaksi elokuvaa.

Red sen sijaan mukailee trendejä. Red perustuu sarjakuvaan, mutta lainaa siltä lähinnä nimen. Red ei ole omaperäinen, vaan "kunnianosoitus" lajityypilleen. Entiset CIA-agentit joutuvat omiensa pettämiksi, joten he ammuskelevat ja vääntävät vitsejä selvittäessään, mistä salaliitossa on kyse. Rahaa on ollut käytössä riittävästi, mutta alle puolet siitä, mitä James Bondin paluu kustantaisi minimissään. Silti kokoon on saatu nimekäs näyttelijäkaarti, mikä on supertrendikästä nyt, kun yksi tähti ei enää myy. Bruce Willis, Morgan Freeman, John Malkovich, Helen Mirren, Brian Cox, Richard Dreyfuss, Ernest Borgnine, Mary-Louise Parker ja Karl Urban pistävät silmään listana, vaikka käytin yllätyksetöntä lihavointikoodia.

Red viittaa sanoihin "Retired, Extremely Dangerous", eli äärimmäisen vaarallisiin eläkeläisiin. Vaikka Red soveltuu tähtiensä ikäluokalle, menosta nauttii harmaakaihittakin. Vitsit ja väkivalta pysyvät sivistyneissä rajoissa ja kameranheiluttelut kurissa. Puoleen väliin saakka kyseessä on Willisin uusin sooloseikkailu. 55-kesäisenä Bruno pysyy yhä liikkeessä, kunhan materiaali toimii rollaattorina. Ennen pitkää Dame Helen Mirren tuksuttaa arvokkaasti itsensä kokoisella konekiväärillä ja muutkin legendat ovat tarulleen kunniaksi.

Tarina on hetkessä unohdettu. Jostakin syystä eläkeläiset suorittavat lopulta monivaiheisen operaation, joka on elokuvan viihdyttävin sessio, kuten sellaiset aina. Olennaista on tunnelma, joka vahvistuu matkan varrella. Red ontuu esitellessään juurensa. Noilla hahmoilla on vipinää. Näillä on historia. Tämä herra tässä on tärkeä, vaikka nyt hän jo poistui elokuvasta? Ensimmäisellä puoliskolla Red tekee inventaarion: katsopas, kuinka meillä on kasvoja, joiden näkemisestä maksoit. Vasta kun kaikki kyvyt ja avut on esitelty, ne valjastetaan käyttöön. Saman tyylinen The Expendables (arvostelu) ontui samaan tyyliin, mutta alusta loppuun. Liian juhlava kokoelma näyttelijöitä on tunnelmalle myrkkyä, ellei näyttely tunnu näyttelyltä: cameo-roolit ovat halpa vitsi.

Sympaattinen Parker näyttelee asiakaspalvelijaa, jota Willis koomisesti vainoaa yksinäisten eläkeläisten tapaan. Nainen päätyy tappolistalle varmuuden vuoksi, tai siksi, että alkupuolella tapahtuisi enemmän. Tämä rutiini on luontevampi sellaisissa elokuvissa kuin Knight and Day (arvostelu), joissa ulkopuolinen asioiden ihmettelijä on päähenkilö, eikä hidaste. Jos romanssi jääkin sivuraiteeksi, loksahtaa sekin miellyttävästi kokonaisuuteen loksahtelun alkaessa. Huumoria, toimintaa ja romantiikkaa kun haetaan, Red toimittaa pienet toimivat määräannokset.

Ohjaaja Robert Schwentke on kenties tarinaansa kyvykkäämpi. Elleivät toimintakohtaukset ole isoja, ovat ne näyttäviä. Trailerissakin esiteltävä raketin pysäyttävä luoti olisi voinut jäädä pois, sillä noin muuten itsehillintä jarruttaa älyvapautta juuri sopivasti. Teema on se, että vaikka vanhan koulun sankarit ovat ruosteessa, vastaavat he silti useampaa junioria. Jos aktiivista CIA-agenttia näyttelevä Urban onkin vain 15 vuotta Willisiä nuorempi, on se melko huvittavaa, että Urban tekee kaikkensa Willisin vangitakseen, mutta Willis tylyttää takaisin rutiinilla. Urban on kenties ainoa naama etualalla, joka ei säteile karismaa, mutta tämä on hyödyksi vastakkainasettelulle. Tähtiloiston keskeltäkin edukseen erottuvat Cox kliseisenä venäläisenä ja Malkovich jälleen yhtenä höyrypäänä. Laskuvirheet ovat paheksuttavia, laskelmointi sinänsä ei.


Yhteistyössä Filmtrailer.comin kanssa