CMX pyyhkii mielestään progeilut ja scifi-oopperat. Naisille suunnattu albumi haastaa tunteikkaan ja toiverikkaan fiiliksen vietäväksi poprockin hyväillessä korvaa. Luomuotteella studiossa säädetty tekele avautuu helpommin kuin moni edeltäjänsä. Mukana on mutkattomia sävellyksiä ja kertosäkeeseen luottavia biisejä. Yrjänän tekstit ovat riisutumpia ja paikoin hyvinkin ymmärrettäviä. CMX on tehnyt Ylpöt ja uskaltaa sumeilematta iskeä silmää populaarin musiikin suuntaan. Puritaanit ja taidefriikit voivat jättää puukot heittämättä, CMX on muutakin kuin jalustalle nostettu taidepläjäys. Yrjänän hunajainen ääni on omiaan tuomaan toivoa arjen runtelemalle kansanosalle.

Luettuani Iäti-albumin arvosteluita, en voinut kuin ihmetellä teksteistä ilmi henkivää ristiriitaa. CMX oli parilla edellisellä kiekolla liian vaikea ja sisäänpäin kääntynyt ja Yrjänän tekstit täynnä arvoituksia...mutta nyt mennään liian helpoilla eväillä. Miksi CMX ei saisi herkistellä ilman korkealentoista tajunnanvirtaa tai progeskebaa? Jos siltä tuntuu, niin tuntuu. Pääasia, että TUNTUU. Miksi joka levylle pitäisi säätää, vaikka vain näytteeksi, kivitalon korkuista tuplattua triplaskebaa? Iäti esittelee kevyemmän ja paikoin jopa akustishenkisen vaihtoehdon.

Sinkkubiisi Sateenkaaren Pää on kaikessa yksinkertaisuudessaan allekirjoittaneen mielestä tuleva ikihitti ja kymmenen vuoden kuluttua biisiä verrataan suurimpiin CMX-klassikkovetoihin. Kappaleina on hyvinkin populaarin oloinen, mieleen tulee Ylpön & Ihmisten rento suoraviivaisuus. Taistele lähtee vastaavista lähtökohdista eikä helposti lähestyttävän viisun sanoituksia tarvitse tulkita sivistyssanakirjan avulla. Auringon Kultainen Kaupunki sopii folkhenkisenä pisarointina runotyttöjen uniin. Kuoleman Kulkumies rohisee kuin YUP ja teksti suuntaa vähemmän aurinkoisille pelikentille. Albumin nimibiisi on levyn ehdoton helmi - kaunis ja maalaileva teksti hyväilee vaimoväen korvia eikä akustisen ulkomuodon takaa löydy säröääniä. Totenmann kaikuu albumin rokkaavinta asennetta, synkempi yleisilme lainailee sanoja Yrjänän koukeroisemmasta ajatuksenjuoksusta. Manisola on edellisen velipuoli, selkeästi suunnattu äijäkuulijalle. Linnunrata soi heleänä ja lohtua anovana kuin kesäisen päivän odotus - kevyt mutta hohdokas.

CMX saanee kuraa silmille turhan tunteellisesta asenteesta. Iäti on kuitenkin vapautunut ja ehkä jopa puhdistava levy. Maailmaan tarvitaan myös kauniita asioita. Kuunnelkaa levyä kokoelmana uskoa, toivoa ja rakkautta. Eihän Yrjänältä nyt sentään mikään hunajahana ole auennut.