Linkin Parkin tuore A Thousand Suns on tietyllä tavalla bändin keventyneen ilmeen kulminaatiopiste. Linkin Park unohtaa juurensa. Vaikea uskoa tekelettä saman porukan aikaansaannokseksi, joka vuonna 2000 pyöräytti markkinoille mainion Hybrid Theoryn. Tuoreella levyllä Linkin Park unohtaa kitarat ja aukko korvataan syntikoilla, raskaalla biitillä ja sampleviipaleilla. Viisuja joutuu etsimään lukuisten intro-ja välipalojen joukosta. A Thousand Suns -albumilla ei ole mitään tekemistä raskaan rockin kanssa. Levy on vahvasti dance ja pop. Herää kysymys, miksi albumi on julkaistu Linkin Parkin nimen alla?

Levy alkaa toden teolla vasta raidan numero kolme kohdalla. Levy aloitetaan kahdella intropalalla, miksi ihmeessä! Burning In The Skies on tunnelmallinen Linkin Park -siivu, tosin ilman kitaroita. Raskaampi sovitus tekisi siivusta tyylikkään livebiisin mutta pop on Linkin Parkin uusi uskonto. Raskaalla biitillä ja räväkällä räpäytyksellä varustettu When They Come For Me on soundeiltaan harvinaisen jykevää kuultavaa mutta vanhoille faneille ei voi toivotella muuta kuin voimia ja jaksamista. Waiting For The End alkaa kunnon raggamuffin-fiilareilla, tunteileva siivu onnistuu melodian osalta mutta soundiosasto huutaa särökitaran kosketusta. Blackout hakkaa dancebiittiä seinästä läpi, Wisdom, Justice, And Love hyppii mahtibiitin ja räpätyksen voimin kuin turboahdettu Public Enemy - kertosäe löytyy Leila K:n levyltä. Iridescent kuulostaa paisutteiluineen ja kuoroineen 30 Seconds To Marsilta. The Catalyst päästää irti sisäisen Scooterin...

Levyn tuottajaksi on merkitty Rick Rubin...mitä ihmettä mies on studiossa puuhannut? Albumi on selkeästi leikkaa ja liimaa -menetelmällä sorvattua materiaalia. Albumi ei missään nimessä ole totaalinen kalkkuna mutta kylläkin vaatimaton Linkin Park -kiekko. Intropaloja on liikaa ja kitaroiden vältteleminen menee melkeinpä pakonomaiseksi. Albumin päälle käyvä soundi toimii omassa viitekehyksessään mutta kiekosta jää kovin kylmä ja synteettinen fiilis. Dancegenren tontille astuminen ei suinkaan ole pelkästään sujuvaa, hetkittäin Linkin Park vaikuttaa kakkosluokan Scooterilta. Jos Linkin Parkin jannut haluavat uudeksi Pendulumiksi, miksi levy pitää julkaista Linkin Parkin nimellä. A Thousand Suns tuntuu vanhojen fanien pettämiseltä.