Jenkkien Hanna Pakarinen on vastaavissa paineissa kuin Suomi-kopionsa. Kaupallisuuden koukerot ja markkinavoimien odotukset tulee täyttää mutta rokkiakin tekisi mieli soittaa. Kelly Clarkson on Idol-voittonsa jälkeen saanut uransa kiitoradalle. Edelliseltä kiekolta löytyi pari mahtisiivua, jotka toivat dollareita tupaan. My December ei sisällä Since U Been Gone-ässävedon tasoista kansanhuudattajaa. Viime kuukausina Kellyn ura on muistuttanut syöksykierrettä. Riidat artistin vapaudesta levy-yhtiön kanssa aiheuttivat pahaa karmaa. Tuore kiekko ei ole tavoitellut tähtiä. My December on ajoittain väkisin väännetyn oloinen tekele. Kiekko on myös edeltäjäänsä synkempi. Kelly haluaisi rokata mutta levy-yhtiö ei anna siihen mahdollisutta. Rokkivaihde kahlitaan poppiballadeihin ja Pink-tyyppiseen riekkumiseen. Onneksi My December sisältää myös valon pilkahduksia.

Never Again aloittaa väkinäisen rokituksen, Clarksonin kapina jää kovin sisäsiistiksi. One Minute yrittää ottaa rennosti kuin Pink tai Gwen Stefani, biisi lähettääkin tanssijalkaan toimintaohjeita. Hole yrittää suoraviivaisemmalla rokituksella, hauska kasarisyntikka pelastaa paljon. Viisu rokkaa kuitenkin keskitasoa tiukemmin. Sober tavoittelee listahitin sädekehää, kaunis viisu mutta laskelmoidun oloinen täsmätuotos. Don't Waste Your Time on vahvasti Avril Lavignelta kuulostavaa materiaalia. Judas jatkaa edellisen linjoilla mutta onnistuu irrottamaan kiekon parhaat hittikertoimet. Osuva syntikkavedätys aiheuttaa lisävärinöitä. Haunted on myös näppärä viisu.

Kelly Clarkson etsii tietään Avril Lavignen, Gwen Stefanin ja tiukemman rokituksen välimaastosta. Linja on selvästi hakusessa. Loppukiekon rauhallisempi materiaali vajoaa turhuuden turuille. Hanna Pakarisen ja Kelly Clarksonin välillä on muutakin vertailukohtaa kuin Idols-voitto. Molemmat etsivät musiikillista identiteettiään markkinavoimien puristuksessa. My December ei ole toivoton tekele. Taustoihin on yritetty säätää syntikkakuorrutusta ja koukkukohtaa. Levy on kuitenkin turhan synkkä. Linjaristiriidat syövät kokonaisuudesta parhaan terän. Yliyrittäminen ei anna lisäpisteitä. My December loistaa pieninä hetkinä mutta kokonaisuus kärsii liian suurista kompromisseista. Clarksonin pitäisi päättää, haluaako hän olla tuleva Alanis Morissette vai kilpaileeko hän Avril Lavignen yleisöstä.