Ellet refleksillä sulkenut selainta julisteen nähtyäsi, käy tohtorilla, käy pastorilla, vika on sielussa jos ei sydämessä. Sinänsä asiallinen kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa Killersin tähtiparin asenteesta ja puitteista.

Luoja loi Ashton Kutcherin altaanputsaajaksi himokkaille puumille. Siltikin, mikäli yritystä on havaittavissa, edes sen verran kuin on teoksissa Perhosvaikutus ja Tapahtui Vegasissa, Kutcher voi olla oma itsensä kusematta kenkään kintuille. Kenties Katherine Heigl esiintyy yksinoikeudella Killersin tasoisissa teoksissa huonon tuurin vuoksi. Kenties akka ei sopisi polvilleen pornoelokuvaan, ellei ähkinnästä vastaisi ammattitaitoinen dubbaaja. Aina kun Heigl ansaitsee miljoona dollaria, keiju kuolee ja enkeli menettää siipensä.

Kutcher tulkitsee ammattitappaja Spenceriä. Spencer on valtion miehiä, yhteiskunnan näkymättömiä tukipilareita. Pienillä heitoilla, kuten esimiehen repliikillä "deittailisit malleja" vihjataan, että meillä on tässä James Bond. Jos coolius on allaspojille fyysisesti mahdotonta, tuskinpa oikeakaan mies näissä kengissä hurmaisi. Spencerin taustatarina tulee tässä: kun hän oli opiskelija, hänet palkattiin salaiseksi supertappajaksi, koska hänellä ei ole perhettä. Spencer on allaspoika nallipyssyllä, siis A. Kutcher.

Koska Spencer on kovasti tappanut, eläminen kiinnostaisi. Heigl hyödyntää noitanartun maneereitaan normaalina mallin näköisenä nörtti-Jenninä, joka ihastuu pojun timmiin vartaloon. Näyttelijöiden välille ei kehity edes sitä, mitä massojen kohdatessa fysiikan lakien mukaan kehittyy, mutta väitetysti Spencer ja Jen rakastuvat. Spencer paljastaa olevansa tappaja vähemmän vakuuttavasti, kuin tavallinen pillua jahtaava mies vakuuttaa olevansa toimitusjohtaja, mutta Jen ei kommentoi, sillä hän nukahti. Siirrymme ajassa eteenpäin. Mikään ei oikeasti muutu, mutta pari on päätynyt naimisiin, sillä nyt leffa tahtoo olla True Lies. Joku ymmärrettävästi yrittää tappaa sankarimme.

Vilkaisehan vielä julistetta. Noin Heigl pitelee kauheeta pyssykkää. Akka kotkottaa kuin Sinkkuelämää-kanat pahimmissa painajaisissani, eivätkä suinkaan todellisuudessa. Entä mitä jos Kutcher tulisi juliste-ilmeellä sanomaan rahat tai henki? Kuppaisin mummo ei kavahtaisi, vaan potkaisi munille, eikä ilme edes värähtäisi. Muutamankin repliikin sivuosanaamat jättävät tähtiparin varjoon. Tom Selleck ja Catherine O'Hara ovat tämänkertaiset veteraaninäyttelijät, jotka romanttisiin komedioihin tehosteiksi värvätään. Selleck on yhä Tom Selleck, joten todellisuuden lait eivät laajemmin vääristy.

Romanttinen komedia tarvitsee romantiikkaa. Toimintakomedia tämä on kyllä. Jos Knight & Day kiinnostaa, mutta kernaammin tehtynä ilman rahaa ja mielikuvitusta, tämä on valintasi. Kutsuisin tätä mustaksi komediaksi, ellei mustalla huumorilla viitattaisi jonkintasoiseen onnistumiseen. Putte Possuttaren näyttely yhdistettynä vakavampiin hetkiin pukee toisinaan sellaisia leffoja, joissa ei tapeta ihmisiä surutta. Kaikelle on aika ja paikka. Killers on ontto kuin sen juliste on valkoinen. Kun tappamisella ei saavuteta huumoria eikä jännitystä, elokuva saa sairaalloisia sävyjä jopa Saw-fani Peltosen mielestä.

Se, miksi tässä sekoillaan, selitetään vasta loppuratkaisussa. Mikäli katsoja ei otsa rypyssä selitystä kaipaillut, ihmekös tuo, näihin kun tuppaa rutinoitumaan. Ellen olisi puoliksi nukahtanut, lopetus olisi loksauttanut leukani lattiaan. Kun tunkkaisuus on maksimoitu, juonenkäänteellä ja tavoilla, joilla näyttelijät siihen reagoivat, tunnelma vajoaa entistä teennäisemmäksi. Tarinaan ilmestyy niin paljon aukkoja, että elokuvateatteri on vaarassa vajota maanalaiseen luolaan. Järjen siementäkään ei tekijöille ole siunaantunut.

Paljasta, että katsoit tämän vain nähdäksesi onko tämä oikeasti miten huono, niin minä annan seuraavalle tällaiselle kolme tähteä.


Yhteistyössä Filmtrailer.comin kanssa