Kostamus-nimisen kokoonpanon debyytti on kolmen vuoden kypsyttelyn tulos. Suomalaista melankoliaa viljellään tutuilla askelkuvioilla, tosin ilman kirskuvaa särökitaraa. Kostamuksen reseptiä voisi etsiä seuraavasti: otetaan pohjaksi Vesterinen Yhtyeineen, sotketaan soppaan tukeva annos Kentin viipyilevää melankoliaa ja terästetään keitosta puoliakustisella Happoradiolla. Heitetään joukkoon tujaus Egotripin vanhempaa tuotantoa ja piristävä annos Disco-yhtyeen kärsivää poppia...nautitaan reilusti iskelmällisessä seurassa.

Kostamus asettuu radioystävälliseen muottiin ja "tämän olen kuullut ennenkin" -hokemaa joutuu testaamaan useamman kerran. Reilummin rokkaavissa viisuissa bändi vaikuttaa Happoradion puoliakustiselta serkkupojalta. Varsinkin levyn loppupuolen siivuissa mieleen hiipii mainio popryhmä Disco. Sinkkubiisi Tie on jo soinut radioaalloilla, iskelmällinen tekele sopii hienosti Radio Novan soittolistalle. Rauniot rokkaa terävämmin, tosin kitarat painetaan taustalle ja lyriikat toistavat tyhjiä kierrätyslauseita. Anna Minun Hukkua röyhistelee albumin tukevimmalla skebavyörytyksellä, tosin biisi valahtaa nopeasti Juha Tapio -kopioksi. Albumin nimibiisi lainaa Egotripin menevää poppihenkeä mutta laiskasti etenevä Disco-haahuilu Kosketus palauttaa albumin jälleen lainatavaralta maistuvan materiaalin pariin. Hämärän Hetkellä tekee albumin linjasta lievän poikkeuksen kotimaisen kitararockin suuntaan, kertosäkeen kohdalla soudetaan tanssilavojen suuntaan.

Kostamus ei ota riskejä, melankolian kyytipojaksi tarjoillaan kovin sovinnaisia ratkaisuja. Vokaalisuoritus on paikoin epämiellyttävän laiskanoloista mukamas rentoa esittämistä - onneksi vain muutaman biisin kohdalla. Lyriikoissa on enemmän hiottavaa, välillä tekstit ovat kuin suoraan lainassa keskivertoiskelmän latotansseista. Kostamus jättää itsestään hieman harmaan kuvan. Murheistenranta ei ole huono levy mutta bändin tarkoitusperät jäävät hieman arvoitukseksi - ollaanko sitä rokkaavaa iskelmää tai tummaa poppia vai laulelmarokkia. Jos albumi olisi julkaistu ennen Vesterinen Yhtyeineen -orkesterin Jönköping-albumia, näkökulma saattaisi olla positiivisempi. Murheistenranta on kuuluisa "ihan ok" -levy.