Goottimetallibändi Charonin juuret juontavat 1990-luvun alkuun. Orkesteri soitti aluksi kuolonmetallia mutta laulaja JP Leppäluodon myötä askel keveni ja debyyttikiekko Sorrowburn vuodelta 1998 esitteli tummaa ja melodista raskasta menoa veivaavan yhtyeen. Bändin viimeisimmästä albumista on kuitenkin aikaa, Songs For The Sinners julkaistiin vuonna 2005. Lupauksena tulevasta tuore kokoelmakiekko sisältää uunituoreen The Cure-siivun. A-Sides, B-Sides & Suicides sisältää bändin helmet, hitit ja ohilaukaukset - lähes 40 biisiä Charonin elävää historiaa. Kieltämättä paketti on tukeva mutta harvinaisen tasalaatuinen materiaali osoittaa bändin löytäneen oman tiensä jo vuosia sitten.

Koska ykköslevy toimii parhaat siivut-kokoelmana, suurempi mielenkiinto kääntyy kakkoslevyn harvinaisemman materiaalin puoleen. Charon yllättää b-puolien suhteen, sillä viisut ovat pitkälti a-luokan synkistelyä. Reilusti syntikoilla kuormitettu Built For My Ghost, jylhä The King Is Dead ja mietteliäämpi Frail I Stand eivät jätä kylmäksi. Debyyttilevyn aikoihin äänitetty Sun King kuulostaa Deep Purple -coverilta. Decline-demo vuodelta nolla on sitten suoraa örinävaihdetta - vokalisti ei ansaitse tyylipisteitä. Jatkoa seuraa, sillä Charonin örinävuosien demotusta kuullaan perusteellinen kymmenen biisin putki. Viisuissa huomio kiinnittyy vokalistin ja bändin yhteensopivuusongelmiin - bändi vaikuttaa kiltimmältä kuin örinämies. Soittomiehet tuntuvat tyytyvät kevyempään rässikuoloon mutta vokalistin keuhkoista irtoaa turhan vahva kuolonlöyhkä. Biisit osoittavat bändissä olleen ainesta teknisen kuolonmetallin varteenotettavaksi orkesteriksi mutta vokalistin vaihto ei tosiaankaan ollut hullumpi vaihtoehto...tosin vaikkapa Nightwing etsii jo selkeästi uusia polkuja.

Hittien puolelta tuore viisu The Cure ei testaa liian vieraita polkuja, tyylikäs HIM-synkistely kuulostaa enemmän HIM:iltä kuin Valon oma bändi nykykuosissaan. Muuten levy kertaa tasavahvasti läpi Charonin parhaita. Religious/Delicious toimii yksin tai suuremmassa joukossa, kertsiin on ladattu goottipotkua enemmän kuin lääkäri määrää - yksi Charonin parhaista. Downhearted-albumin Craving on bändi parhaita tummien slovarien sarjassa. Sorrowbringer on vanha synkkä suosikki, kuten myös The Cult-fiilareita jakava tunnelmallinen Little Angel. Christina Bleeds saa Little Angels -viisun ohella The 69 Eyes -jannut kastelemaan housunsa. Sister Misery on kuin suoraan goottirockin oppikirjasta, lisänä innokkaana sohiva erektio!

Charon paketoidaan onnistuneesti historian hämäristä tähän päivään. Paketin ensimmäinen levy ei sisällä ohilyöntejä raskaamman goottimenon ystävälle. Kakkoslevyn historian oppitunnit alkavat puuduttaa mutta antavat selkeää kuvaa muutoksen mittasuhteesta. Mielenkiintoista huomata, kuinka vähän bändi on muuttunut viimeisten viiden studioalbumin aikana. Hyppäys kuolonmetallista goottirockin pariin ei sittenkään ollut harha-askel.