Jos olet silmämuna Plutosta ja sinulla on aikaa mulkoilla vain yhtä ihmisistä kertovaa leffaa, Agora on vaihtoehto. Espanjalaisdraamaan kiteytyvät olennaisimmat asiat lajin laumakäyttäytymisestä ja poliittisesta moraalista. Olin vähällä kuvailla tunnelmia majesteetillisen masentaviksi, mutta käytännössä elokuva on kaunis olettaen, että katsoja nostaa itsensä tarkkailijan asemaan. Ihminen on vihaa. Ihmisen merkittävin saavutus on ollut ekosysteemien tuhoaminen. Positiivisin saavutus ihmisen historian aikana tulee olemaan lajin itsemurha. Tämä logiikka voidaan kumota lähinnä ajatuksella, että on olemassa Luoja, joka tietää mitä Hän on tekemässä. Se on loogista, että Luoja edustaa niin korkeaa logiikkaa, ettei sitä voi kuolevaisen logiikalla ymmärtää. Kuolevaisilla on hankaluuksia ymmärtää niitä heille suunnattuja ohjeitakin.

300-luvulla Rooman vallan alaisessa monikulttuurisessa (!) Aleksandriassa pakanat eivät enää saaneet syöttää kristittyjä leijonille. Kulissien takana kristityt hieman huolehtivat vähäosaisista, mutta julkisesti hekin haastoivat riitaa. Elokuvan ensimmäisellä puoliskolla ihmiset kiusaavat toisiaan. Kuten historia kertoo, kristityt voittavat. Toisella puoliskolla kristityt etsivät uusia vihollisia. Kristityt esitetään samassa valossa kuin tämän päivän fundamentalistit Lähi-idästä: partasuut mesoavat mesoamisen ilosta vaatien kuolemaa vääräuskoisille ja väärin uskoville uskonveljille. Eräänä hienona hetkenä kristitty puhuu uljaasti kuten kristitylle kuuluu, mutta sanoma kieroutuu heti sivulauseessa.

Agora sopii vääriin tarkoituksiin kuten uskonnot. Kiihkokristitty kokee tämän loukkauksena. Kiihkoateisti luulee tämän puoltavan hänen uskoaan. Kiihkofeministi uskoo itseään vielä enemmän tämän jälkeen. Raamattua lukenut saattaa muistaa, että Raamattu itsekin kritisoi uskovaisia välillä Mooseksen kirjat ja Apostolien teot. Ei Agora kristinuskosta kerro, vaan ihmisistä, joille paikallisen pallojoukkueen tappiokin on syy tapella.

Ihmisten muita puolia ei unohdeta. Rachel Weisz näyttelee vahvasti ja herttaisesti Hypatia Aleksandrialaista, jota väitetään historian ensimmäiseksi naispuoliseksi matemaatikoksi ja astronomiksi. Hypatia on ateistin tapainen. Kristittyjen vallankumous vaikuttaa hänen elämäänsä, mutta hän ei ole sen suuria tekijöitä. Hypatia on arvostettu opettaja, joten merkittäviä henkilöitä ovat hänen oppilaansakin. Naisen lähipiiri kokee tapahtumat vaihtelevin tavoin. Hahmojen sisäiset ristiriidat välittyvät mehukkaasti.

Hypatia "arvostaa filosofiaa", mutta keskittyy sci-fiharrastuksensa ohella lähinnä käytännön tapahtumiin: elokuva ei ole kiinnostunut asettamaan varsinaisia filosofioita vastakkain. Hypatia yrittää ratkoa maailmankaikkeuden mysteerejä. Hypatian intoon on helppo samaistua, hän on elokuvan älykkäin hahmo, mutta koska hänen järkeilemänsä asiat ovat vuonna 2010 tuttuja ala-asteikäisillekin, tulkitsin osioiden samalla muistuttavan, kuinka mitättömiä historian merkittävimmätkin ihmiset ovat suuressa mittakaavassa.

Agora on elokuva, joka sisältää lähikuvaa muurahaisista... Laajojen joukkokohtausten aikana kamera usein pysyttelee etäännyttävästi kaiken yläpuolella. Toisinaan kamera nousee avaruuteen saakka. Koska päähenkilöt pohtivat, onko maapallo sittenkään litteä ja kaiken keskus, on selvää, ettei Agora omaksu päähenkilöidensä näkökulmaa, vaan esittää heidät "eläiminä" tai ehkäpä ennemminkin lapsina. Tietyt hahmot ovat samaistuttavia ja heidän kohtalonsa liikuttavia. Se nyt vain tulee poikkeuksellisen korostetusti esille, etteivät he tiedä mitä he tekevät.

Agoran voi toki tulkita mielensä mukaan. Vaikka historiallisia tapahtumia mukaillaan vapaasti (eli miten sattuu), tarina ei ole perinteisellä tapaa selväpiirteinen ja viihteellistetty, joten tätä ei voi suositella pukudraamapumpulin ystäville. Agora esittää joukon tapahtumia, jotka liittyvät toisiinsa käytännössä ja teemojen puolesta. Kunnianhimolla ja intohimolla ladattu ohjaaja-kirjoittaja Alejandro Amenábar rohkaisee katsojaa tulkitsemaan. Mainitut kärjistetyt kikkailut eivät suinkaan ole virheitä Amenábarin tyylitajussa. Amenábarin ei tarvitse sanoa kaikkea suoraan.

"Agora" on julkiseen keskusteluun tarkoitettu alue kuten roomalainen foorumi. Vaikka vain nettifoorumeilla vierailleet saattavat pitää leffan otsikkoa sarkasmina sisällön huomioiden.