Eläkeläiset-yhteyksistä tutuksi tullut Kumikameli julkaisi edellisen albuminsa 2006. Bändi ei ole tehnyt suunnanmuutosta, vaan musiikissa mennään aggressioryminän ja punkahtavan materiaalin ristisiitoksena. Ainakin allekirjoittaneen fiilikset kallistuva Brüssel Kaupallisen ja Raidiopuhelimien suuntaan, Kumikamelissa on vastaavaa peittelemätöntä angstia ja oman tien kulkemisen halua. Metallisiakin sävyjä tavoittava Voima ja Kunnia herättää suurimmat "mitä v****a" -kysymykset vapaana laukkaavan lyriikkakokoelman ansiosta. Kumikamelille mikään ei tunnu olevan vierasta. Tekstien samaistumiskohdat ovat välillä nollassa ja tahallisen ärsyttämisen kynnys matalalla. Prinsessa-niminen viisu lähentelee hyvinkin arveluttavia rajoja pedofiilimaisilla viittauksilla. Ehkä kuulijan tulisi ottaa käyttöön ironiasuodatin...

Kiekolla uskalletaan testata jopa Lauri Tähkä -viuluja. Voisi väittää viulun käytön haiskahtavan ilmiselvältä suosion kalastelulta. Nimittäin Kumikameli on kaukana Radio Novan radiosoittolistoista - vaikka kuinka viuluja käyttäisi. Kiekon avaava Cafe Aulaitia ja Latteuksia toteaa heti kiihkeän rutinan säestämänä " suojelkaa minua kusipäiltä ja pelastakaa minut pässeiltä". Loinen on Kumikamelin Tähkä-henkinen viritys, kaunis siivu mutta mitä se tekee Kumikamelin rieskalla. Kun heti perään soittaa raskaan runttauksen nimeltä Lasileuka tai Tuli-nimisen kuivan rokituksen, perspektiivi on lähempänä oksennusta sylkevää Radiopuhelimet-rienausta.

Hemmetti on jo raskas ja ryömivä kuin Trio Niskalaukaus. Nalle luetaan albumin viralliseksi hardcorelämmittelyksi. Tehdas ihastuttaa rosoisella ulkomuodolla ja kirpeällä yhteiskuntakritiikillä. Laajempaa hyväksyntää on kuitenkin vaikea saada teksteillä, joissa huudetaan "jos naisesi alkaa pullikoida, anna remmin soida. Pahan tytön poskille se terveen punan nostaa". "Miksei opettaja saa enää lyödä oppilasta, vaikka se olisi läpimätä ja ihan paska".

Kumikameli on aina tehnyt epätasaisia levyjä. Samaa voi sanoa kokoonpanon tuoreesta levystä. Eniten ongelmia aiheuttaa tekstien paikoin hyvinkin hiomaton asenne. Onko bändi tosissaan vai pelkästään tarkoituksellisen osoitteleva ja keskaria heiluttava keskenkasvuinen rääväsuu. Voima Ja Kunnia on musiikillisesti armoton ja käskevä rocktekele. Bändi on kuitenkin epämiellyttävä ja itseriittoinen, kenelle tätä musiikkia tehdään? Haluaako bändi testata kuulijoiden rajoja - tehdään sellainen teksti, ettei sitä kukaan jaksa kuunnella!