James Bond voi paksusti niin kauan, kun väki tahtoo lähteä salaperäisen herrasmiehen kanssa maailmanympärysmatkalle ja nauttia karismasta, glamourista ja rytinästä. Bond-henkisessä taiteessa käytetään tarinan sijasta reseptiä. Reseptiä ei tarvitse vaihtaa, mutta homehtuneet perunat on hyvä toisinaan korvata vaikka moottoripyörätakaa-ajolla ja härkälaumalla. Knight and Day on tuttua tavaraa pienellä säväyksellä. Tavallinen nainen eksyy salaisen agentin vetämälle vauhtimatkalle ilman erityisen järkevää syytä; kuin perheenäidin päiväunessa. Säväys on se, että näkökulma on tämän naisen. Eräs toimintakohtaus jätetään rohkeasti kesken, koska nainen ei ole sitä näkemässä.

Cameron Diaz on June Havens. June on matkalla siskonsa häihin, koska naisille suunnatussa filkassa on oltava häät, mutta häälahjaksi hän aikoo itse kunnostaa auton, koska toisille emännille on helpompaa kannustaa moderneja mimmejä. Tom Cruise on Roy Miller. Roy on täydellinen supermies ja herrasmies ja hauska mies, joka tietää aina mitä hän on tekemässä ja toimii aina oman päänsä mukaan, joten kaksilahkeiset näkevät hänessä itsensä. Mitä tulee ihmisten yhdistelmiin, Knight and Day on treffileffa ensitreffeille. Tämä on kertomus siitä, miten jännittävä uusi suhde voi olla ja mihin se voi johtaa. Seksuaalisuuksiin viittaaminen on sen verran häveliästä, että tuskinpa edes kaksi vanhan liiton neitsyttä nolostuu. Treffiraiskaushuumeiden käyttökin johtaa vain herrasmiesmäiseen hyväksikäyttöön.

Roylla on hallussaan Satunnainen Esine (eli MacGuffin). Rikolliset ja viranomaiset tahtovat esineen. Roy väittää olevansa hyvä tyyppi. Kun hän on kerran vetänyt Junen mukaan tapahtumiin, hän näkee tarpeelliseksi suojella naista näiltä muilta tahoilta. Roy on pysäyttämätön kuin Bourne, eikä hän pelkää osumaa kiihkeämmässäkään luotisateessa. Kun Knight and Day oli tarkoituksella sekava, koin sen jonkinasteisena parodiana ja varsin pätevänä pläjäyksenä viihteellisyyksiä. Kun leffa lopulta antaa juonen vetää itseään, siitä ei tule ainakaan vähemmän sekavaa.

Diaz ja Cruise eivät tee mitään, mitä ei olisi ennen nähty, mutta varsinkin ensimmäisellä puoliskolla he tekevät hyvin ne vanhat jutut. Tarvitaan vähän rauhallista jutustelua ja flirttailua tämän tason tähdiltä, ja heti perään tarjoiltavat takaa-ajot ja ammuskelut ovat tuplasti kiinnostavampia. Knight and Day ei olisi tarvinnut taustatarinoita, ei väsyneitä juonenkäänteitä, eikä varsinkaan useampaa kuin yhtä sorttia pahoja tyyppejä. Kesto on ongelma; popcornin ja kolan harrastaminen ajattelun sijaan 130 minuutin ajan alkaa olla epäterveellistä. Kun maisemat ovat toistuvasti vaihtuneet, kun toiminta on tyydyttänyt, kevyt hömppä voitaisiin jo paketoida päähenkilöiden pusulla.

James "Kultamuna" Mangold ei ole huonoa elokuvaa ohjannut, ja viihdettä on syntynyt lajityypissä jos toisessakin. Elokuvateatterissa on ilmastointi. Tämä on elämyksellisin asia, jonka muistan vielä huomennakin, joten en jatkossakaan kuolaa Mangoldin seuraavasta haaveillen. Jos joku jaksaa asialla päätään vaivata, Knight and Dayn käsikirjoitus paljastuu täydeksi sotkuksi, joten Mangoldin itsevarma ammattitaito on yhtä olennaista kuin kahdesta tähdestä ulos puristettu vakiomäärä karismaa. Trion pienet omaleimaiset saavutukset osuvina hetkinä estivät minua kääntymästä leffaa vastaan lopunkaan tienoilla.

Knight and Daylla ei ole mitään tarjottavaa henkilölle, joka ei arvosta Diazia, Cruisea ja typerää kouhkaamista, mutta The A-Teamin tavoin kyseessä on tyylipuhdasta kesäviihdettä. Jätä Knight and Day väliin, jätä pehmis väliin, jätä terassikaljat väliin, oma on kesäsi.


Yhteistyössä Filmtrailer.comin kanssa