Porin pop-avantgardeduo Rättö ja Lehtisalo tekee sen jälleen, nimittäin täysin genrevapaata musiikkitrippiä pelikenttänä koko maapallo. Levyn yleisilme tuijottaa menneisiin päiviin, kaksikolla on ilmiömäinen kyky etsiä käsiinsä fiiliksiä herättäviä retrosoundeja. Tietyllä tavalla duon huomaa jatkavan vastaavilla asetuksilla, kuin loistavalla yhteistyölevyllä Kauko Röyhkän kanssa. Parivaljakko on orgaaninen ja vähemmän sähköinen, leijuntaa ja avaruustunnelmia löytyy enemmän kuin laki sallii, Kieltä osaamaton voisi niputtaa Rätön/Lehtisalon progressiivisen folkrockin (?) karsinaan. Sanoitusten myötä avautuu portti suoraan toiseen galaksiin.

Poseidonin Kultaiset Veljet on kuin Peitsamo ja Röyhkä samoilla sävelapajilla. Pohjoismaista Yhteistyöstä kokee välittömästi ruumiista irtautumishetken. Jos haluat koukeroista avaruuspoppia, kokeile Hämärän Matkamiehet -siivua. Itämeren Aaveet, hypnoottinen luenta on kuin Sydän, Sydän -kokoonpano ilman sähköä. Levyn virallinen poptaidepieru löytyy Korjataan Autoa -biisin kohdalta - sakeaa, suorastaan utuista. Ihmisiän Mittainen Päiväuni lähettää Vangeliksen kuuta kiertävälle radalle. Entä sitten Katinkurun Ampumaradalla - YUP sekaantuu metsäneläimiin. Multiuniversumin Viimeinen Humanisti etsii soundia aikojen alun syntikkapopista.

Rättö ja Lehtisalo kuulostaa välillä Kraftwerkilta, joka on löytänyt orgaaniset juurensa ja siirtynyt folkpopin syövereihin. Teksteistä ei saa otetta, pää hajoaa tarkemman analysoinnin edetessä. Ainakin Rättö/Lehtisalo ovat täysin vapaita perisuomalaisesta synkistelystä ja raskasmielisyydestä. Pitää vain ihmetellä, mikä ihme avaruussuodatin tai outouttaja kokoonpanolla on käytössä. Normaalitkin ainekset muuttuvat duon käsittelyssä happomatkan takaa hämärästi erottuvaksi kangastukseksi. Folkpoppia hapokkaalla kierteellä.