The Haunted: Road Kill
Ruotsin death/thrash-kone The Haunted julkaisee Amsterdamissa äänitetyn livekiekon, jossa sokerina pohjalla tarjoillaan bändin viimeisimmän Versus-albumin ylijäänyttä viisumateriaalia. Kuudentoista livebiisiin voimin hyökkäävä The Haunted soittaa tasaisesti viisuja jokaiselta kuudelta studioalbumiltaan. Riippuu omista mieltymyksistä mutta allekirjoittaneen selkärankaa kutittelevat parhaiten ensimmäisen ja toisen albumin tehosiivut. Versus-session ylijäämäbiisit ovat myös laadukasta möykkää, ei suinkaan pohjaanpalanutta roskiksen täytettä.
The Haunted osaa rajusti laukkaavan Göteborg-dödön tukevimmat aakkoset. Kun bändin rässiriffimateriaali on harvinaisen ilkeäksi opetettua, keikkatilanteessa ei voi osua kovin pahasti harhaan. Livetilanteen soundeissa on riittävästi potkua, basson osalta ehkä liikaakin. Bändi pääsee kolmannella rykäisyllään varsinaisesti liikkeelle, The Haunted Made Me Do It -albumin loistava Trespass ei jätä kylmäksi. The Medication, hitaampi ja normivokaaleillakin kuorrutettu Moronic Colossus ja junnaavan ärhäkkä D.O.A tekevät selvää jälkeä. Allekirjoittaneen kohdalla kiekon parhaat hetket koetaan ensimmäisen albumin In Vein ja Hate Song -siivujen kohdalla. Mikä keikan lopetusbiisi, siis tuo Hate Song!
Oikeastaan keikan neljä viimeistä biisiä ovat täyttä death/rässin salamasotaa, jossa ei voi muuta kuin nostaa käpälää pystyyn ja huutaa "The Haunted made me do it". Bändin kaahauksesta tulee välillä mieleen loistava Entombed, vaikka The Haunted on selkeästi puunatumpi tekele. Albumi toimii hyvänä best of -kokoelmana mutta mitään suurempaa mellakkaa bändi ei saa aikaiseksi. Kannattaa ehdottomasti hankkia DVD/CD -versio, arviossa pelkästään äänen sisältävä kiekko.
Versus-albumin ylijäämäbiiseistä Sacrifice kurittaa hitaammalla ja siistimmällä otteella, kunnes viisun keskivaiheilla ärräpäät ja apinanraivo kaivetaan esiin. Meat Wagon on selkeästi nopeampi ja yksinkertaisempi pikapala. Walk On Water säväyttää selkeän terävällä ja junttaavalla riffityöskentelyllä. Seize The Day jää kaahausmielellä suoritetuksi pikatapoksi. Bändin ylijäämänauhoille voi jakaa kiitosta, vaikka timantteja ei joukosta löydy. Tosin kuinka monella bändillä on heittää roskakorista yhtä pätevää turpaanvetoa!
The Haunted osaa rajusti laukkaavan Göteborg-dödön tukevimmat aakkoset. Kun bändin rässiriffimateriaali on harvinaisen ilkeäksi opetettua, keikkatilanteessa ei voi osua kovin pahasti harhaan. Livetilanteen soundeissa on riittävästi potkua, basson osalta ehkä liikaakin. Bändi pääsee kolmannella rykäisyllään varsinaisesti liikkeelle, The Haunted Made Me Do It -albumin loistava Trespass ei jätä kylmäksi. The Medication, hitaampi ja normivokaaleillakin kuorrutettu Moronic Colossus ja junnaavan ärhäkkä D.O.A tekevät selvää jälkeä. Allekirjoittaneen kohdalla kiekon parhaat hetket koetaan ensimmäisen albumin In Vein ja Hate Song -siivujen kohdalla. Mikä keikan lopetusbiisi, siis tuo Hate Song!
Oikeastaan keikan neljä viimeistä biisiä ovat täyttä death/rässin salamasotaa, jossa ei voi muuta kuin nostaa käpälää pystyyn ja huutaa "The Haunted made me do it". Bändin kaahauksesta tulee välillä mieleen loistava Entombed, vaikka The Haunted on selkeästi puunatumpi tekele. Albumi toimii hyvänä best of -kokoelmana mutta mitään suurempaa mellakkaa bändi ei saa aikaiseksi. Kannattaa ehdottomasti hankkia DVD/CD -versio, arviossa pelkästään äänen sisältävä kiekko.
Versus-albumin ylijäämäbiiseistä Sacrifice kurittaa hitaammalla ja siistimmällä otteella, kunnes viisun keskivaiheilla ärräpäät ja apinanraivo kaivetaan esiin. Meat Wagon on selkeästi nopeampi ja yksinkertaisempi pikapala. Walk On Water säväyttää selkeän terävällä ja junttaavalla riffityöskentelyllä. Seize The Day jää kaahausmielellä suoritetuksi pikatapoksi. Bändin ylijäämänauhoille voi jakaa kiitosta, vaikka timantteja ei joukosta löydy. Tosin kuinka monella bändillä on heittää roskakorista yhtä pätevää turpaanvetoa!
Keskustelut (0 viestiä)
Kirjoita kommentti