Ruotsin kimalteleva hyvän tuulen lähettiläs The Ark kuulostaa viidennellä albumillaan kevyemmältä ja vapautuneemmalta. Bändi ei ole täysin päässyt eroon glitter-imagosta ja tietyllä tavalla Euroviisuvaihde tuntuu jumittaneen silmään. Monissa siivuissa on samaa kepeää, auringonpistoksen aiheuttamaa humalaa kuin bändin The Worrying Kind -viisurallatuksessa. Tuoreella levyllä huomio kiinnittyy erityisesti balladiosastoon, sillä rokimpi suuntaus vaikuttaa anorektisen ohuelta.

Pakko hehkuttaa aluksi reilusti funkittavaa 70-luvun peilikuvaa nimeltään Singing ’bout The City, joka testaa hauskasti myös teatraalista musikaalimenoa. Musikaalilainoja löytyy myös herkästä Have You Ever Heard A Song -siivusta, josta on lupa odottaa uutta keikkojen yhteislauluhuudatusta. Albumin herkistä hetkistä Stay With Me vaikuttaa turhankin ilmiselvältä tekeleeltä. All Those Days on täysin eri maailmasta, itkuviisu tekee selvästi haivaittavaa jälkeä naisihmisten ja miksipä ei muutaman miehen puolikkaankin silmäkulmaan.

Reilummin rokittava materiaali sujuu kuin jäitä poltellen - I’ll Have My Way With You, Frankie epäonnistuu Slade-kokeiluissaan, tympeä ja väkisin väännetty tekele. Hyqiene Squad jatkaa Sweet-sekoilun merkeissä, kalkkuna putoaa korkealta ja kovaa. Publicity Seeking Rockers pyörittää 70-luvun purkkapoppia huomattavasti virkeämmin. Albumin avaava Take A Shine hehkuu niin peruskaavaan sovitettua The Ark -tutinaa, ettei biisi voi osua harhaan.

The Ark tekee uutuudellaan selväksi, ettei tiukempi rokitus ole bändin tämän päivän juttu. Kimalteinen purkkapop toimii mutta glitteriä pitää olla mukana. Riehakas Slade-osasto on edelleen hakusessa. Oikeastaan balladilinjaukset jättävät parhaat muistijäljet. Ehkä bändi on valumassa yhä enemmän Scissor Sistersin suuntaan. 70-luvusta bändi ei kuitenkaan tahdo päästä eroon - liekö siihen edes tarvetta. Suurieleinen ja dramaattinen on bändille se ainoa oikea tie. Ehkä The Arkin kannattaisi pöyhiä myös 80-luvun muistijälkiä, tai vaihtoehtoisesti syöksyä suoraan konseptialbumien rönsyilevään maailmaan. Pakollinen neljän minuutin radiosoittopituus ei saa asettua turhaksi raja-aidaksi.