Tanskalainen Ginger Ninja pyörittää ja lainailee vahvasti 80-lukulaista syntikan värittämää soundimaailmaa. Kauniisti sanottuna bändi on hyvinkin retro. Ginger Ninja lapioi Depeche Moden johtamasta 80-luvun syntikkagenrestä parhaat palat yhdistäen lainahöyhenet The Braveryn ja The Killersin hahmottamaan retrotrippailuun. Bändillä on selkeästi pyrkimystä myös indierockin suuntaan, pelkäksi pop-orkesteriksi Ginger Ninja ei suostu. Todennäköisesti Tehosoitossa pyörinyttä Bone Will Break Metal -viisua on ollut vaikea huomaamatta. Siivu on albumin selkeitä korvakarkkeja mutta bändin vuosien taakse kurkottavat juuret tulevat selkeämmin esille biiseissä kuten You're Wrong, Crying Shame ja Red Lips.

You're Wrong yhdistelee enemmän tai vähemmän selkeitä paloja 80-luvun Brittisoundista unohtamatta Mew-vivahteita. Crying Shame on kaiken velkaa kasarivuosien syntikkaorkestereille kuten Human League, OMD ja Spandau Ballet. Red Lips alkaa kuin kyseessä olisi Depeche Moden kultakauden siivu. Soldiers heittää Mewin tanssilattialle. Sunshine paistattelee pirteän sokerisena kuin The Crash. Get There Soon kuulostaa niin brittiläiseltä kuin mahdollista, New Order olisi varmati kelpuuttanut biisin omaan lavaohjelmistoonsa. The Boy Who Grew Bitter on kuin ABC:n ja Human Leaguen yhteisväännön hedelmä.

Vaikka Ginger Ninja ankkuroi juurensa vahvasti 80-luvun syntikkakuvioihin, bändiä on vaikea ajatella ilman Mewin olemassaoloa. Parasta Ginger Ninjassa on autenttinen soundiarkeologia, joka yhdistetään menevään tanssitunnelmaan. Albumi on myös liian kevyt murehtimaan ja kantamaan sisällään maailmantuskaa. Albumin avautumista auttaa keskitasoa laajemmat 80-luvun Britannian kevyemmän linjan musiikkivirtausten opinnot. Ginger Ninja vilkuilee toistuvasti taakseen mutta vierivä kivi ei ehdi pölyttymään. Erityishehkutukset synkistelyvapaasta olemuksesta. Todellisuuspako löytää sateenkaaren paremmalle puolelle.