Vilkaisu julisteeseen ja uskoin, että Steve Carell ja Tina Fey voisivat olla pari. En puhu tähtien pikakivasta, vaan glamourista vapaasta avioliitosta, joka alkaa narista keski-iän tienoilla. Phil ja Claire - Carell ja Fey - elävät normaalia elämää. Rakkaus ei ole kuollut. Perhe-elämän ongelmat ovat todellisia, joskin mitättömiä verrattuna moniin keksittyihin ja todellisiin sotatilanteisiin. Itseasiassa mietin, että hittoako unelmapari sympatioitani ansaitsee? Fey on liki 40, Carell lähentelee viittäkymppiä, mutta heidän lapsiaan tulkitsevat alta kymmenvuotiaat, joten tuskin on siitä kyse, että Philin ja Clairen villi nuoruus jäi liian lyhyeksi? Tietenkin se on elokuva itse, joka pyrkii tarjoamaan olkapäätä keski-ikäisille katsojilleen, jotka eivät ole tyhmiä tai tylsiä, vaan hieman väsyneitä. Lääkäri määrää henkiseen uupumukseen törttöilyä.

Isin ja äitin omana iltana sankarimme päättävät repäistä ajamalla vähän kauemmas New Yorkiin illallistamaan. Tällaisessa huh huh hulluuden huumassa he rohkenevat tarttua tilaisuuteen ja huijata itselleen pöytävarauksen huippumestasta, kun varsinaiset varaajat eivät paikalle saavu. Deitti muuttuu ajojahdiksi, kun hämärähemmot päättelevät Philin ja Clairen varastaneen jotain heidän pomoltaan. Yön mittaan juttu paisuu, kun paljastuu että mukana on korkeita tahoja. Date Night on tasaisen pirteää ja pikkutuhmaa humpuukia puolta pykälää kypsemmälle yleisölle, kuin Exän jäljillä tai Avio-onnea Morganeiden tapaan.

Tarinassa ei ole mitään uskottavan tapaistakaan, myös pääosapari tekee älyttömiä valintoja, mutta kun Fey ja Carell missä hyvänsä välissä rauhallisemmin vuorovaikuttavat, parilla tuntuu olevan historia ja heidän tulevaisuutensa soisi olevan valoisa. Tähdet kykenevät hupaisempiinkin suorituksiin. Fey on luontevamminkin dialogiaan lausunut. Molempi koomikko kuitenkin saa hetkensä ja molempien karisma auttaa vakuuttamaan, etteivät hahmot ole muovia, kuten esimerkiksi kaikki joita Sarah Jessica Parker, Katherine Heigl ja Patrick Dempsey näyttelevät. Tyypeistä on helppo välittää. Hahmoihin jotka sanovat "teen pitkää päivää ja hoidan kotia ja missä välissä pitäisi jaksaa jäkä jäkä" kyllästyneet tietävät kiertää tämän kaukaa.

Muiden muassa Mark Wahlberg, Mila Kunis, James Franco ja Ray Liotta on värvätty tarkoituksella yksiulotteisiin sivurooleihin. Wahlbergin tehtävä esimerkiksi on näyttää ilman paitaa miltä perheenisät eivät näytä. Jos tätä turvallisuusalan experttiä näyttelisi Rachel Weisz bikineissä ja se olisi Carell, joka näyttäisi kiimaiselta, elokuvasta ei tykättäisi yhtä paljoa - mutta aivan sama. Fiksusti ripotellut vierailijat yhdessä muutamien pyssykohtausten ja mainion autotakaa-ajon kanssa auttavat tuulettamaan märäntyneen kalanhajun tästä sinänsä toimivasta illallisesta, joka olisi ollut hip ja cool joskus 60-luvulla.

Ohjaaja Shawn Lewyn edellinen työ Night at the Museum 2 täysin vastaavasti kuulosti typerältä ja oli typerä, mutta ei köykäisyydestä huolimatta ärsyttänyt puoliksikaan niin paljon kuin se parhaimmillaan huvitti. Kumpaakin komediaa yhdistää luonteva eteneminen ja se, että vain noin puolet vitseistä, jotka on mahdollista pilata selittämällä, selitetään. Käsikirjoituksesta vastaava Josh Klausner on myös seuraavan Shrekin kirjoittajia, mikä ei entisen Shrek-fanin korvaan kuulosta lupaavalta. Carell ja Fey tahtoivat tehdä komedian yhdessä. Viimeistään lopputekstien rinnalle liitetyistä mokista on pääteltävissä, että näiden koomikoiden kemioita ja improvisointikykyä on kiittäminen siitä, että Date Night on vähän enemmän kuin taas yksi ryöstöretki helposti hihittävien tätien väskyille.


Yhteistyössä Filmtrailer.comin kanssa