Koop Arponen: Bright Lights
Idols-naama Koop Arposen debyyttisooloa on myyty yli 23 000 kappaletta ja levy nousi aikoinaan suoraan albumilistan kärkipaikalle. Koop Arponen on siinä mielessä Idols-kuvioiden outolintu, että miehen olemus tuntuu vetoavan myös varttuneempaan kuulijakuntaan. Tähän seikkaan kannattaisi myös levy-yhtiön panostaa. Teineille tehdyt poppiperhoset elävät vain hetken, ikäjakautumaltaan laajempi fanipohja toisi dollareita kassaan tasaisempana virtana. Bright Lights ei täysin hukkaa mahdollisuuksia mutta huomattavasti parempaan olisi potentiaalia. Allekirjoittaneen mielipiteenä Koopin äänelle sopisi vahvasti sielukas soul-tulkinta, reilusti retrolla painotuksella. Toisaalta suuren orkesterin voimalla hehkutettu Las Vegas -viihde saattaisi toimia yhtä pätevästi. Toisessa ääripäässä olisi vain mies ja kitara/piano. Näistä vaihtoehdoista lienee Irkkupub-henkinen mies ja kitara väkevin vaihtoehto. Toivottavasti sitten toisessa elämässä...
Bright Lights alkaa mainiosti mutta viisu toisensa jälkeen kuljetaan vähemmän mairittelevaan suuntaan. Mitä tuoreemmalta musiikki yrittää kuulostaa, sitä pahemmin eksytään lepikkoon. Esimerkkinä vaikkapa Never Fall In Love Again, jonka alavireinen synkistely ei sovi ollenkaan Koopin suuhun. Before It Ends on taas harvinaisen mielikuvituksetonta tämän päivän kitarapoppia, tusinatavaran laiha lämmittely. Parissa laimeassa siivussa Arposta ei erota vesitetystä ja munat menettäneestä Pete Parkkosesta.
Mutta, onneksi kiekon voi aloittaa alusta ja albumin pari ensimmäistä siivua jaksavat luoda odotuspaineita Koopin Idols-ajan jälkeisestä tulevaisuudesta. Young And Foolish lainaa lämpimästi 60-luvun lopun fiilareita ja viisussa on hymyilevä ote. When It Appears on kuin Elton Johnin ja Coldplayn ristisiitos, vaikkakin Coldplay-laina on turhan läpinäkyvää. Robbie Williamsin hittejä sorvannut Guy Chambers tuo Cold-viisullaan albumille sisäsiistiä ja kliinistä listatunnelmointia. Koopin oma sävellys On My Own osoittaa perinnetietoisuutta, vaikka kertosäe syöksyy suoraan Euroviisuputkeen. Koopin toinen viisusorvaus I Love It When I See You Smile seurailee Once-leffan soundtrackin herkkiä linjoja, tosin kertosäkeen kohdalta olisi voinut karsia soittimia. Albumin nimibiisi jää vaisuksi, An Unguarded Moment onnistuu tunteilussa paremmin vaikka sovitus kurkottaa edelleen Euroviisulavoille.
Koop Arponen etsii selvästi suuntaa aikuisempaan makuun sopivalle musiikille. Kunhan Arponen onnistuu lopullisesti karistamaan Idols-tyypit niskastaan, miehellä saattaa olla sanottavaa varteenotettavana ja herkkänä singer/songwriter-hahmona. Ehkä Koopin kannattaisi suunnistaa levyntekomatkalle Britannian suuntaan. Muutama pätevä Irlannin muusikko studioon ja puoliakustista retroasennetta nauhalle, kiitos.
Bright Lights alkaa mainiosti mutta viisu toisensa jälkeen kuljetaan vähemmän mairittelevaan suuntaan. Mitä tuoreemmalta musiikki yrittää kuulostaa, sitä pahemmin eksytään lepikkoon. Esimerkkinä vaikkapa Never Fall In Love Again, jonka alavireinen synkistely ei sovi ollenkaan Koopin suuhun. Before It Ends on taas harvinaisen mielikuvituksetonta tämän päivän kitarapoppia, tusinatavaran laiha lämmittely. Parissa laimeassa siivussa Arposta ei erota vesitetystä ja munat menettäneestä Pete Parkkosesta.
Mutta, onneksi kiekon voi aloittaa alusta ja albumin pari ensimmäistä siivua jaksavat luoda odotuspaineita Koopin Idols-ajan jälkeisestä tulevaisuudesta. Young And Foolish lainaa lämpimästi 60-luvun lopun fiilareita ja viisussa on hymyilevä ote. When It Appears on kuin Elton Johnin ja Coldplayn ristisiitos, vaikkakin Coldplay-laina on turhan läpinäkyvää. Robbie Williamsin hittejä sorvannut Guy Chambers tuo Cold-viisullaan albumille sisäsiistiä ja kliinistä listatunnelmointia. Koopin oma sävellys On My Own osoittaa perinnetietoisuutta, vaikka kertosäe syöksyy suoraan Euroviisuputkeen. Koopin toinen viisusorvaus I Love It When I See You Smile seurailee Once-leffan soundtrackin herkkiä linjoja, tosin kertosäkeen kohdalta olisi voinut karsia soittimia. Albumin nimibiisi jää vaisuksi, An Unguarded Moment onnistuu tunteilussa paremmin vaikka sovitus kurkottaa edelleen Euroviisulavoille.
Koop Arponen etsii selvästi suuntaa aikuisempaan makuun sopivalle musiikille. Kunhan Arponen onnistuu lopullisesti karistamaan Idols-tyypit niskastaan, miehellä saattaa olla sanottavaa varteenotettavana ja herkkänä singer/songwriter-hahmona. Ehkä Koopin kannattaisi suunnistaa levyntekomatkalle Britannian suuntaan. Muutama pätevä Irlannin muusikko studioon ja puoliakustista retroasennetta nauhalle, kiitos.
Keskustelut (0 viestiä)
Kirjoita kommentti