Idols-kuvioista tuttu Pete Parkkonen unohtaa haaveet noususta Suomen Danko Jonesiksi - ainakin tällä erää. Nuoren miehen toinen albumi lisää pophenkisyyttää kireämmän rockin kustannuksella. Ehkä Parkkonen laskee raudan olevan riitttävän kuumaa, riskejä ei kannata ottaa - rokataan myöhemmin. Mies itse puhuu haastattelussa raskaammasta popista. Parkkoselle voisi antaa neuvoksi rokittaa bändin keulakuvana ja jatkaa soololevyjen osalta kevyemmällä linjalla. Vaikka Pete ei nosta albumillaan rock-uskottavuuttaan, rieska ei ole hassumpi tekele. Levy on valmiimpi ja mietitympi kuin edeltäjänsä. Lintu vai kala, toisella abumillaan Pete on selkeästi molempia - lintukala.

Löytyyhän I'm An Accident -levyltä myös tiukempaa rokitusta. Hit The Ground riffittelee todella makeasti, vaikkakin skebaosasto pyritään alun rynnistyksen jälkeen painamaan pumpuliin. Running With Scissors ja Second To None sisältävät myös kireämpää särmää. Varsinkin Second To None tuuppaa ilmoille melkoisen maittavaa pörinää. Parkkosen vokaaleista homma ei jää kylmäksi. Levyn nimibiisi on Parkkosen mainostamaa raskasta poppia parhaimmasta päästä - tyylikkäällä piano-syntikkakuvioinnilla vahvistettu biisi tarttuu kertaiskusta. In Too Deep ja All She Said ovat verrattavissa nimibiisiin, vaikka hampaat ovat hieman tylsemmät ja pop-asetukset saavat turhan suuren sananvallan. Sound Of Me Breaking Down aloittaa terävällä skeballa, joka kertsin kohdalla siirtyy Red Hot Chili Peppers -tyyliseen funk-paahtoon. Niin ja pitäähän albumilla olla pari pätevää slovaria, Keep The Fire Burning onnistuu kohtuullisesti.

Parkkosen tasapainoilu rockin ja selkeästi popimman materiaalin välillä tuottaa puolivillaista jälkeä mutta myös muutamia aidosti viihdyttäviä tekeleitä. Onneksi Parkkosen suuhun ei sentään tuupata discopoppia. Kyllähän Peten albumi sentään Idols-Annat pesee rock-uskottavuuden suhteen. Parkkosen ääni menee kuitenkin jollain lailla hukkaan turhan puhtaaksi tuunatun radiosoittomusiikin parissa. Peten keuhkokapasiteetti on vahvasti rock mutta luonnollisesti päteväkin rähinäkeuhko tarvitsee esitettäväkseen hieltä tuoksuvia adrenaliinipaloja. Allekirjoittanut laittaa toivonsa Parkkoseen tiukan rokkikoneen voimakeuhkona...ehkä sitten parin vuoden kuluttua.