Minervan jatkeeksi syntynyt Sara & Susiraja seilaa toisella albumillaan kohtalokkaan popin ja kieromman rockin välimaastossa. Vaikka jousisovituksia on lisätty ja monessa viisussa kertosäe houkuttelee listahittien suuntaan, bändillä on kieroa huumoria ja uskallusta kokeilla rosoistakin rock-kuvastoa. Välillä bändi kuulostaa Absoluuttisen Nollapisteen ja PMMP:n yhteisbändiltä, hauska mielleyhtymä on myös Viikate Maritta Kuulan taustayhtyeenä. Toisaalta albumin nimibiisissä kertosäe houkuttelee aurinkoon mutta muuten biisi riffittelee pohjoista kapinaa kuin Radiopuhelimet.

Haaveilijan Haamu on hauska esimerkki Sara & Susirajan ajattelutavasta. Viisu on osittain täydellistä suomi-poppia, mutta mukaan tyrkätty ärhäkkä rautalankatuokio häiritsee tehokkaasti runoilijatyttöjä. Maailman Ääriin ottaa kertosäkeen kohdalla tanssiaskelia, Pyörre on taas kuin Riston keikkabussiin hypännyt Maija Vilkkumaa. Vittumainen Pää rokittaa albumin parhaita hetkiä. Kun Sara henkäilee "oon liian kuumaa kissaa", kiireinen funkahtava rock saa jalat alleen. Myös Herrasmies onnistuu houkuttelemaan mukaansa, Viikate-rautalangalle löytyy painostava vastavoima. Glitterkenkät sopisi hyvin PMMP:n keikka-arsenaaliin.

Sara & Susiraja jättää ristiriitaisen jälkimaun. Bändin mustareunainen pop saa monessa käänteessä nyrjähtäneen rock-käsittelyn. Mutta, kenelle albumia voisi suositella? Levyn biisimateriaali on kuitenkin muodollisesti pätevää ja fiilis pysyttelee korkealla. Sopivaa kaamosajan musiikkia tai vaihtoehtoisesti epävakaisia ja vähemmän aurinkoisia kesäpäiviä tahdittavia säveliä.