30 Seconds To Mars: This Is War
Näyttelijä Jared Leton johtama 30 Seconds To Mars hallitsee emotionaalisen latauksen ja suureellisen paisuttelun. Bändin edellinen kokopitkä synnytti muutamia tehokkaita radiohittejä, vaikka kokonaisuus jäi huippuhetkien varjoon. Kuten eräässä arviossa osuvasti todettiin, bändin edellinen kokopitkä päätyi allekirjoittaneen soittimessa eniten soitetuksi kuuntelua kestämättömäksi albumiksi. This Is War lisää My Chemical Romance -fiilareita, korviin tarttuvat myös fanijoukon laulamat massiiviset kuoro-osuudet. Albumi on kauniiksi hiottu paketti, joka vetoaa tunnetasolla jättäen paikoin hittihakuisen jälkimaun. Levy on kuin Twilight-sukupolvelle mittatilaustyönä säädetty musiikkielämys. Jos suuri ja emotionaalinen on kaunista, 30 Seconds To Mars on vahvoilla.
Albumia laskettiin liikkeelle yli 2000 erilaisella kansikuvalla. Kuvissa patsastelee suuri joukko bändin faneja. Allekirjoittaneen kohdalla käteen jäi varsinainen mustapekka, lienee kyseinen hemmo tyytyväinen valinnastaan bändin kansikuvaan - onneksi mukana seuraa tyylikäs vaihtari! Sisältöhän on kuitenkin pääasia. Albumi kuulostaa pitkälti kuin Muse, Coldplay ja U2 olisivat alkaneet väsäämään emotionaalista nuorisomusiikkia. Night Of The Hunter tuo etäisesti mieleen Duran Duranin ja Musen yhteistyön hedelmän. Kings And Queens on albumin ehdottomia hittisivalluksia, U2 ja Bon Jovi -henkinen kertosäe painaa vahvaa muistijälkeä ja yhdessä albumin nimikappaleen kanssa paketissa on albumin vahvin tunnelataus. This Is War yltää paisuttelussaan jo My Chemical Romancen viitoittamalle tielle, viisu yllättää monimuotoisuudellaan ja rikkaalla olemuksellaan - ja emotionaalista huutoa riittää. Hurricane alkaa kuin siloposkisen poikabändin tuore sinkku, vahvalla syntikkaosastolla kuormitettu kutusiivu irrottaa kyyneleen jos toisenkin teinineitojen päiväunelmissa. Vox Populi kuulostaa Queenin ja Bon Jovin sekoitukselta, fanikuoron latauksessa on voimaa. Alibi ampuu jo itseään jalkaan U2-hapuilullaan. Stranger In a Strange Land lainaa vahvasti Depeche Modelta.
This Is War on kuin kirkuvan kirkkaisiin väreihin puettu joulukuusi, jonka alta löytyy muovinen joulupuun jäljitelmä. Kauniin ulkomuodon vastineeksi aikaa kestävä sisältö vaikuttaa laihalta. Syntikoissa on korvia hivelevää retroiluasennetta ja bändin ulosanti koukuttaa lyhyinä annoksina. Ehkä se on ylitsevuotava tunneskaala, joka aiheuttaa taipumusta pyörittää kiekkoa yhä uudelleen. Muutamaa biisiä laihempana This Is War olisi helpommin lähestyttävä tapaus. Tunnin mittaan venytettynä Jared Leton orkesteri menettää osan sädekehästään. Kuitenkin, 30 Seconds To Mars yhdistää poikabändien tyhjänpäiväisyyden ja emotionaalisen rock-asenteen suurisuuntaiseen stadionsoundiin.
Albumia laskettiin liikkeelle yli 2000 erilaisella kansikuvalla. Kuvissa patsastelee suuri joukko bändin faneja. Allekirjoittaneen kohdalla käteen jäi varsinainen mustapekka, lienee kyseinen hemmo tyytyväinen valinnastaan bändin kansikuvaan - onneksi mukana seuraa tyylikäs vaihtari! Sisältöhän on kuitenkin pääasia. Albumi kuulostaa pitkälti kuin Muse, Coldplay ja U2 olisivat alkaneet väsäämään emotionaalista nuorisomusiikkia. Night Of The Hunter tuo etäisesti mieleen Duran Duranin ja Musen yhteistyön hedelmän. Kings And Queens on albumin ehdottomia hittisivalluksia, U2 ja Bon Jovi -henkinen kertosäe painaa vahvaa muistijälkeä ja yhdessä albumin nimikappaleen kanssa paketissa on albumin vahvin tunnelataus. This Is War yltää paisuttelussaan jo My Chemical Romancen viitoittamalle tielle, viisu yllättää monimuotoisuudellaan ja rikkaalla olemuksellaan - ja emotionaalista huutoa riittää. Hurricane alkaa kuin siloposkisen poikabändin tuore sinkku, vahvalla syntikkaosastolla kuormitettu kutusiivu irrottaa kyyneleen jos toisenkin teinineitojen päiväunelmissa. Vox Populi kuulostaa Queenin ja Bon Jovin sekoitukselta, fanikuoron latauksessa on voimaa. Alibi ampuu jo itseään jalkaan U2-hapuilullaan. Stranger In a Strange Land lainaa vahvasti Depeche Modelta.
This Is War on kuin kirkuvan kirkkaisiin väreihin puettu joulukuusi, jonka alta löytyy muovinen joulupuun jäljitelmä. Kauniin ulkomuodon vastineeksi aikaa kestävä sisältö vaikuttaa laihalta. Syntikoissa on korvia hivelevää retroiluasennetta ja bändin ulosanti koukuttaa lyhyinä annoksina. Ehkä se on ylitsevuotava tunneskaala, joka aiheuttaa taipumusta pyörittää kiekkoa yhä uudelleen. Muutamaa biisiä laihempana This Is War olisi helpommin lähestyttävä tapaus. Tunnin mittaan venytettynä Jared Leton orkesteri menettää osan sädekehästään. Kuitenkin, 30 Seconds To Mars yhdistää poikabändien tyhjänpäiväisyyden ja emotionaalisen rock-asenteen suurisuuntaiseen stadionsoundiin.
Keskustelut (12 viestiä)
Rekisteröitynyt 14.10.2008
30.12.2009 klo 23.08
31.12.2009 klo 10.33
Stranger In a Strange Land. Voi vittu. Saatana. Ei biisin nimeä saa varastaa Iron Maidenilta.
Voin kertoa, että yhteneväisyydet loppuvat siihen! Aikas syntikkapitoinen biisi tuo 30 seconds to marsin kappale.
02.01.2010 klo 14.36
02.01.2010 klo 15.03
Stranger In a Strange Land. Voi vittu. Saatana. Ei biisin nimeä saa varastaa Iron Maidenilta.
FYI: nimi ei ole Iron Maidenin (eikä paremmin 30STMnkään) keksintöä, vaan tulee Robert A. Heinleinin 60-luvulla julkaistusta scifi-romaanista.
ps. Onkohan arvostelun kirjoittaja kuunnellut levyä lainkaan...?
Rekisteröitynyt 01.07.2009
05.01.2010 klo 17.21
05.01.2010 klo 20.35
12.01.2010 klo 15.53
25.01.2010 klo 19.48
16.03.2010 klo 12.41
19.05.2010 klo 17.42
19.05.2010 klo 17.43
08.07.2010 klo 18.29
miksi jokaiseen kappaleeseen pitää vetää joku toisen bändin kappale vastineeksi? "tämä muistuttaa sitä ja lainaa selvästi tätä" -arvostelumalli ei oikein iske. eivät muusikot itsekään lähde tekemään musiikkia asenteella "lainataan nyt vähän noita ja otetaan tuo kertosäe tuolta".
Kirjoita kommentti