Sister Flo: AU
Sister Flon viides kokopitkä asettuu omalle kiertoradalleen. AU on kotimaisella mittapuulla arvioituna melkoinen riskisijoitus mutta samalla kokeellisen linjan tyylipuhdas hedelmä. Sister Flo pyrkii ulos kaikista musiikkia määrittelevistä lokeroista. Albumilla ei ole suoranaisia huippuja, kiintopisteitä tai kohokohtia. Tavanomaisia neljän minuuutin kertosäkeella varustettuja biisejä on turha odottaa. Osan ajasta albumi on pelkkää äänimaisemaa, korkeuksiin pyrkivän äänen leikkiä. Ambient kohtaa hauraan uusiofolkin, kuin Porin häroilykaksikko Rättö ja Lehtisalo soittaisivat vuoroin Radiohead ja Sigur Rós -covereita. Myös viittaukset Brian Enon ambient-maisemaan ovat ajankohtaisia. Sister Flo ei tee pelkkaa musiikkia, vaan bändi hallitsee tilaa ja aikaa - sekä tunnetiloja.
Kahden ensimmäisen raidan kohdalla leijuntaosasto hallitsee ja unenomainen ambient-palapeli pyörii ja kaartaa verkkaisesti mutta kuitenkin eteenpäin pyrkien. Myös sanaa elektroakustinen on syytä käyttää. New Life saa elämänmakuisempaa otetta, Sigur Rós on lähempänä kuin naapurissa - vokaalit kuiskaavat kuin aamutuuli. Grand Spark ottaa sivuaskelia Airin suuntaan. Sun Is Not Yellow; It Is Fire kuulostaa kuin Brian Eno testaisi Bowien Berliinin nauhoja uusiofolk-orkesterin studiosessioissa. Uncanny Valley lainaa tunnelmia Jarrelta. Radon, The Silent Killer yltää nimestään huolimatta erittäin meditatiiviseksi hetkeksi. The Mutual Feeling About The World Todayn alku tuo etäisesti mieleen Eyes Wide Shut -leffan kutittelevan tunnusmelodian - tosin meno viisun edetessä pyöristyy 60-lukulaisiin pehmeänlämpimiin harmonioihin. The Great Polymath on albumin harvoja biisejä, joka selkeämmin ottaa ylleen biisin muotoa ja kitarassakin on sananvoimaa. Tämän jälkeen matkataan Talk Talk -yhtyeen seurana rytmikkäästi kauas pois..
Jori Hulkkosen tuotanto säteilee outoa magiaa. AU on kuin muualta tullut objekti, vieras esine - houkutteleva ja sädehtivän ilmava mutta kuitenkin oudolla tavalla etäinen. Kuuntelukokemusta on vaikea jakaa osiksi, AU vaatii kuuntelemaan ja panttaa kuulijan jakamattoman huomion. Normaalia biisimittaa etsivä musiikinkuluttaja on eksyksissä Sister Flon vapaana hengittävän albumin edessä. Kokeilevan poreileva ja rohkean omalaatuinen, vaikeasti sanoilla ilmennettävä musiikkielämys. AU on yksi kotimaisen musiikkikentän vuoden kulttuuripläjäyksiä.
Kahden ensimmäisen raidan kohdalla leijuntaosasto hallitsee ja unenomainen ambient-palapeli pyörii ja kaartaa verkkaisesti mutta kuitenkin eteenpäin pyrkien. Myös sanaa elektroakustinen on syytä käyttää. New Life saa elämänmakuisempaa otetta, Sigur Rós on lähempänä kuin naapurissa - vokaalit kuiskaavat kuin aamutuuli. Grand Spark ottaa sivuaskelia Airin suuntaan. Sun Is Not Yellow; It Is Fire kuulostaa kuin Brian Eno testaisi Bowien Berliinin nauhoja uusiofolk-orkesterin studiosessioissa. Uncanny Valley lainaa tunnelmia Jarrelta. Radon, The Silent Killer yltää nimestään huolimatta erittäin meditatiiviseksi hetkeksi. The Mutual Feeling About The World Todayn alku tuo etäisesti mieleen Eyes Wide Shut -leffan kutittelevan tunnusmelodian - tosin meno viisun edetessä pyöristyy 60-lukulaisiin pehmeänlämpimiin harmonioihin. The Great Polymath on albumin harvoja biisejä, joka selkeämmin ottaa ylleen biisin muotoa ja kitarassakin on sananvoimaa. Tämän jälkeen matkataan Talk Talk -yhtyeen seurana rytmikkäästi kauas pois..
Jori Hulkkosen tuotanto säteilee outoa magiaa. AU on kuin muualta tullut objekti, vieras esine - houkutteleva ja sädehtivän ilmava mutta kuitenkin oudolla tavalla etäinen. Kuuntelukokemusta on vaikea jakaa osiksi, AU vaatii kuuntelemaan ja panttaa kuulijan jakamattoman huomion. Normaalia biisimittaa etsivä musiikinkuluttaja on eksyksissä Sister Flon vapaana hengittävän albumin edessä. Kokeilevan poreileva ja rohkean omalaatuinen, vaikeasti sanoilla ilmennettävä musiikkielämys. AU on yksi kotimaisen musiikkikentän vuoden kulttuuripläjäyksiä.
Keskustelut (2 viestiä)
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
17.12.2009 klo 10.51
18.12.2009 klo 15.49
Kirjoita kommentti