Myönnettyäni yhteensä 1,5 tähteä Mikko Leppilammen kahdelle viimeisimmälle elokuvalle, en yllättyisi, jos esimerkiksi hän köyttäisi minut traktorin renkaaseen ja lähtisi körryyttelemään ympäri kaatopaikkaa, kun kerran arvostan omankädenoikeutta juhlivaa roskaa tyyliin Saw VI moninkertaisesti enemmän kuin suomalaista laatua. En pitäisi tätä runollisena rankaisuna, onhan biologian keinoin todistettavissa, kuinka rock Saw-saaga on. Maisterit saavat kytkeä minut tuoliin ja sydänfilmeihin ja skannata aivojeni energioita ja jälkikäteen voidaan tehdä verikokeita ja valheenpaljastustesti. Paljastuisi, että Saw VI aktivoi lukuisia alueita aivoista ja saa adrenaliinia ja endorfiinia erittymään ja että siitähän tämä johtuu, että ruumis tunnistaa kauhujännärin erinomaiseksi kauhujännäriksi, vaikka se ei kaljun puupääprofessorin analyysin mukaan edusta samaa taiteellista tasoa kuin Seitsemän ja Angel Heart.

Saw esitteli syöpää sairastavan ansamestari Jigsawin (Tobin Bell), joka pääsi tekemään jotain osassa II, kuoli osassa III, postyymisti esitteli seuraajansa Hoffmanin (Costas Mandylor) osassa IV ja esiintyi takaumissa myös osassa V, jossa Hoffman pääsi vauhtiin. Matka on kiehtonut, mutta on helpotus, että osa VI vie Jigsawin itsensä tarinan päätökseen yllättävänkin osuvasti. Kuten Lainkuuliainen kansalainen viihdyttää kritisoimalla naiivisti amerikkalaista oikeusjärjestelmää, Saw VI rakentaa paljon vakuutuksilla pelittävän terveydenhuollon haukkumisen varaan. Jos kritiikki ei syvällistä sorttia olekaan, totisesti leffa on kiehtovampaa katsottavaa, jos katsoja on ensin saanut informaatiota ja mikä tärkeintä, tunnereaktion vaikkapa Michael Mooren dokumentista Sicko - aivan sairasta.

Saw VI viimein paljastaa Jigsawin tärkeimmän suunnitelman, selittäen samalla muun muassa sen, miksi hän on kätyreitä värvännyt. Suunnitelma myös tuntuu tärkeimmältä. Tällä kertaa kun Jigsaw selittää pelin säännöt uhrille, hän ei käytä Billy-nukkea, vaan näyttää videolla kasvonsa. Sarjassa tuskin yritetään jatkossa uskotella, että jokin muu olisi (edelleen kuolleelle) ansamestarille tätä keikkaa tärkeämpi, niin selkeästi ympyrä sulkeutuu. Perinteiseen yllätyskäänteiden sarjaan kuuluva jatko-osan alustus toi hymyä huulilleni kylmien väreiden kombon päätteeksi, mutta ensi syksyn Saw 3D:n kiinnostavin puoli on mielestäni 3D.

Sickon ohella aiempien osien on hyvä olla muistissa. Tarina ja tyydytyksen tunteet enemmän tai vähemmän jäävät kokematta, jos vaikkapa Saw III on nähty, mutta muistot ovat haalistuneet. Tämä sanottuna, Saw VI toimii itsenäisenä episodina paremmin kuin osat III-V. Hoffman on nykyään "kukkulan kuningas" ja Mandylor tuntuu sopivammalta rooliinsa osa osalta. On silti hyvä, että jäykkis jäykistelee sivussa, ja katsojan annetaan tutustua uuteen uhriin (Peter Outerbridge) jo ennen, kuin heppu tuskailee ansalabyrintissä. Saw VI on väkivaltaisen sarjan kenties törkein osa, mutta sisälmykset eivät ole pääasia edes ansakohtauksissa. Tympeän sadistinen aloitus jäi mieleeni, mutta monin verroin vaikuttavampia hetkiä ovat ne, joissa uhrit, joista en lainkaan pitänyt, ansaitsevat sympatiaa joutuessaan paniikissa otsasuonet pullistellen tekemään epäinhimillisiä valintoja. Tunsin itseni Colosseumin ylärivissä istuvaksi roomalaiseksi, joka tahtoo huutaa keisarille "armoa". Kirjoittajien ja ensimmäistään ohjaavan Kevin Greutertin draamantaju kasvaa silmissä elokuvan mittaan.

Olen yhä sitä mieltä Saw V:stä kun selitin arvostelussa, mutten ole tyytyväinen tekstiin. Olisi pitänyt painottaa, että Saw on sama juttu kuin tv-sarja Lost. Tarinaa ja mytologiaa syvennetään episodi episodilta, paljon jätetään mielikuvituksen varaan, eikä kokonaisuutta vastaan kannata kääntyä yhden huonosti ohjatun jakson jälkeen. Saw V toimi edeltäjiensä höyryillä, joten olisi pitänyt selventää, että viihdearvostaan huolimatta V laski sarjan arvoa silmissäni. Kun Saw VI saa neljä tähteä, tämä tarkoittaa sitä, että edellisosan haparoinnista huolimatta Saw-saaga on jälleen neljän tähden kokonaisuus: yksi yhtenäinen kauhufilmi, jonka juoni vuotaa kuin vakuutusasiamies ja niin edelleen, mutta joka on yritteliäs ja uniikki, mikä taiteesta puhuttaessa on uljaampaa kuin kyky vääntää ihan yhtä moitteetonta tuubaa kuin kaikki muutkin.


Yhteistyössä Filmtrailer.comin kanssa