Within Temptation: An Acoustic Night At The Theatre
Hollantilainen Within Temptation keventää sinfonisen metallin ulkomuotoaan ja riisuu biisit paljaaksi kitaroista ja orkesterin pauhusta. An Acoustic Night At The Theatre esittelee bändin unplugged-versiona muutaman jousisoittimen tukemana. Konserttiäänitys pyrkii ilmavaan ja tunteelliseen soitin-ja lauluhetkeen. Within Temptation onnistuukin puhaltamaan tutut hittisiivunsa höyhenenkevyiksi ja paljaiksi, biisit paljastuvat uudella tavalla ilman massiivista äänimuuria. Sovituksissa ei tehdä suuria irtiottoja, toisaalta levyllä ei ole ainuttakaan sähköllä elvistelevää kitarahetkeä. Allekirjoittaneen korviin Sharon Den Adelin ääni jää paikoin turhankn eteeriseksi, nainen kaipaisi taakseen taustavoimia. Sharonin ääni on kaunis ja tunnelmallinen mutta Tarja Turusen tulkintaan on matkaan. Niinpä biisit, joissa Sharonin vierelle saadaan lauluapua, toimivat pätevästi. Anneke Van Giersbergen tuo Somewhere-kappaleessa vahvaa osaamista ja Keith Caputon kanssa henkäilty What Have You Done sykähdyttää.
Albumi solisee rauhallisesti biisistä toiseen. All I Need on pirun kaunis, suorastaan viekottelevan vahva. Listaohjus Frozen kaipaisi reilumpaa tuuletusta. Pale osoittaa valitun formaatin sudenkuopat, homma alkaa valua pateettiseksi sokeripullaksi. What Have I Done soi sopivan ripeänä, kun taas valmiiksi slovaripainotteinen Memories ei tarjoa mitään uutta. Forgiven onnistuu houkuttelemaan ja viettelemään utuisen tunnelman vietäväksi. Levyn ainoa uusi biisi Utopia kaatuu Chris Jonesin poikamaiseen ääneen, joka asettaa koko biisin suoraan karkkikaupan hyllylle nalle-karkkien ja piparminttunamujen vierelle.
Riippuu täysin kuulijasta, kuinka hyvin Within Temptationin dieettiversiot iskevät kipinää. Ilman suurta ääntä biisit menettävät osan arvovallastaan mutta toisaalta turhan kalistelun keskeltä löytää uusia puolia. Allekirjoittanut olisi kaivannut Sharonin ääneen lisää potkua ja jousisoitinten puheelle suurempaa painoarvoa. Bändi jaksaa kannatella tunteisiin vetoavaa linjaa läpi levyn, riskit pidetään kuitenkin minimissä. Within Temptation tekee taidepläjäyksen ilman kaupallisia riskejä, dieettikierrätys ei takuulla satuta ketään.
Albumi solisee rauhallisesti biisistä toiseen. All I Need on pirun kaunis, suorastaan viekottelevan vahva. Listaohjus Frozen kaipaisi reilumpaa tuuletusta. Pale osoittaa valitun formaatin sudenkuopat, homma alkaa valua pateettiseksi sokeripullaksi. What Have I Done soi sopivan ripeänä, kun taas valmiiksi slovaripainotteinen Memories ei tarjoa mitään uutta. Forgiven onnistuu houkuttelemaan ja viettelemään utuisen tunnelman vietäväksi. Levyn ainoa uusi biisi Utopia kaatuu Chris Jonesin poikamaiseen ääneen, joka asettaa koko biisin suoraan karkkikaupan hyllylle nalle-karkkien ja piparminttunamujen vierelle.
Riippuu täysin kuulijasta, kuinka hyvin Within Temptationin dieettiversiot iskevät kipinää. Ilman suurta ääntä biisit menettävät osan arvovallastaan mutta toisaalta turhan kalistelun keskeltä löytää uusia puolia. Allekirjoittanut olisi kaivannut Sharonin ääneen lisää potkua ja jousisoitinten puheelle suurempaa painoarvoa. Bändi jaksaa kannatella tunteisiin vetoavaa linjaa läpi levyn, riskit pidetään kuitenkin minimissä. Within Temptation tekee taidepläjäyksen ilman kaupallisia riskejä, dieettikierrätys ei takuulla satuta ketään.
Keskustelut (2 viestiä)
03.12.2009 klo 08.35
03.12.2009 klo 18.35
Yllättäen jälleen kerran saadaan arvostelu jossa huomautetaan Sharonin kalpenevan Tarja Turuseen verrattaessa, Suomessa kun ollaan. Kaipa nyt jostain löytyisi muitakin vertailukohteita tarjolle jos hiukan viitsisi mietiskellä...
Kirjoita kommentti