Carl Fredricksen on erikoinen animaatiosankari. Poika ihailee maineikasta tutkimusmatkailijaa. Tämä osaltaan auttaa häntä tutustumaan räväkkään tyttöön, josta on tuleva hänen vaimonsa. Pariskunta suunnittelee lähtevänsä omalle seikkailulle, mutta nyyh, elämä on elämää. Carl Fredricksen huomaa pian olevansa ikääntynyt kärttyinen leskimies ränsistyneessä talossa, joka tahdotaan kaataa edistyksen tieltä. Ukolla ei ole enää mitään menetettävää, joten hän pumppaa heliumia satoihin ilmapalloihin ja lähtee lentämään kohti Etelä-Amerikkaa taloineen päivineen.

Ja sitten vähemmän mielenkiintoisiin asioihin. Fredricksen kaappaa vahingossa mukaan pullean partiopojun, jolla on hinku päteä. Tropiikissa he tapaavat jättiläislinnun ja sitä jäljittävän koiran, joka osaa puhua kaulapannan avustuksella. Hurtan isäntä on ilkimys. Niinpä Tiimi Fredricksen päättää auttaa lintua, ja tässä koko satu. Up - kohti korkeuksia saattaa olla jopa viiden tähden viihdettä silmissä, jotka näkivät vastaavaa loistoa Pixar-teoksissa Nemoa etsimässä ja Toy Story 2. Heikko tarina ja teemasta toiseen pomppiminen tekevät tästä pettymyksen allekirjoittaneelle, mutta huomautan, että jopa seitsemän oikein Lotossa olisi antikliimaksi meikäläisen maun mukaisten mestariteosten Rottatouille ja WALL-E jälkeen. Up on oikein kiva filmi. Siinä kävellään eteenpäin ja törmätään asioihin.

Pixar on perinnetietoinen studio, joka pyrkii kehittämään taidemuotoaan, kun kilpailijat taas lähinnä yrittävät matkia hittejä. Disney-klassikoiden tapaan Up velloo tunnesiirapissa ja panostaa hahmoihin enemmän kuin tarinaan. Hayao Miyazakilta opittuja kikkoja puolestaan ovat (tekijöiden itsensä mukaan) hallitun hidastempoinen tunnelmointi ja outona, mutta harmittomana purskahteleva huumori. Temput rimmaavat. Herra Fredricksenin tunteet vaimovainajaa kohtaan välittyvät syvästi liikuttavan elämänkertamontaasin aikana ja muutenkin. Vikaa ei ole siinäkään, että vanha kurttu löytää ystävän, jolla on käyttöä miehen mallille. Huomasin toivovani, että elokuva pysähtyisi tunteilemaan useamminkin.

Kun seikkailijoiden on vedettävä perässään taloa, seikkailu on väkisinkin omaperäinen. Yksiulotteisesta pahiksesta en pitänyt vähääkään ja koirakätyreiden sujuva artikulaatio rikkoi mielestäni sisäistä uskottavuutta (niin; vaikka tässä lennetään talolla). Perimmäinen ongelma on se, etten osannut innostua siitä, että matkakuumetta potevasta vaarista tulee lopulta fantasiaelokuvan Indiana Rambo. Mitä sankaruus mukamas merkitsee Fredricksenille itselleen? Yleensä sankareille annetaan selkeä syy tehdä jotain sankarillista. Vainotusta jättiläistipusta Fredricksen kuulee jo lapsena, mutta elukka ei merkitse miehelle mitään, ennen kuin hän siihen pinnallisesti tutustuu. Fredricksen haastetaan pohtimaan, oliko lapsuuden idoli sittenkään ihailemisen arvoinen, mutta onko tämäkään nyt niin olennaista? Muisto vaimosta on se millä on syvempää merkitystä ja tätä teemaa käsitellään osuvasti ilman koheltamista.

Varsinaiset sankaripuuhat tuntuvat päälle liimatulta velvollisuudelta: toimintaa ja pahan pahiksen pieksemistä tarvitaan, koska tämä on kallis 3D-leffa. Kokkaavasta rotasta kertova filmi oli urotyö. Siivoavasta robotista kertova filmi oli urotyö. Toimintaraina, jossa sankarin nivelet paukkuvat joka käänteessä, saattaisi olla urotyö, mutta Up ei ole mitään näin uskaliasta. Fredricksen on jo 78, mutta ukon raihnaisuus unohdetaan, naps vain. Toki se on usein huvittavaakin, kun perususkottava animaatio poukkoilee kohti villimpää fantasiaa. Vaikuttavin fantastisuus on se ensimmäinen: kun papparaisen mökki nousee maasta, tässä on jotain juhlavaa. 3D-efekti huimaa päätä tällöin ja seuraavan kerran viimeistään loppuhuipennuksessa, jossa tokkiinsa piisaa vauhtia. Ylimääräinen ulottuvuus elävöittää arkisiakin tapahtumia.

Suomenkielinen dubbaus toimii. Hauskimmat mieleeni jääneet vitsit ovat visuaalisia, joten jotain varmasti katosi käännöksessä, kuten aina. Jo ennen englanninkielisen version näkemistä tuomitsen Upin samantasoiseksi esitykseksi kuin Nemoa etsimässä on; vedenalaiset maisemat ovat ylväämpiä kuin sumuiset ylängöt, mutta Upissa irrallisimmatkin kohtaukset liittyvät kokonaisuuteen sentään jollain tavalla, olipa tapa luonteva tai ei. Tästä on helppo tulla hyvälle mielelle, mutta 175 000 000 dollarilla luulisi syntyvän hiotumpi käsikirjoitus.